YOLO

Saavuin Jenkeistä Suomeen reilu kuukausi sitten. Saapumisen jälkeen olen nähnyt kavereita ja työskennellyt apteekissa. On ollut ihanaa nähdä ihmiset, joita ei ole vuoteen nähnyt, mutta myös ikävä Jenkkeihin ja mun kavereihin ja perheeseen siellä on kova. Vanhat "tutut" asiat tuntuvat Suomessa erilaisilta ja sieltä ei todellakaan tulla vain ja jatketa entistä elämää. En ole ollut vain lomalla, vaan minulla oli siellä kokonainen elämä, joka ei niin vain ilman ikävöintiä ja paluun kulttuurishokkia muutu vain mahtavaksi muistoksi. Kotiinpaluussa ja sopeutumisessa Suomeen on mulle ainakin ollut enemmän haastetta kuin vuosi sitten Jenkkeihin lähtiessä. Silloin oli valmis sopeutumaan mihin tahansa ja halusi oppia Amerikasta ja Amerikkalaisuudesta kaiken. Nyt ei olekaan helppoa päästää irti toisesta elämästä ja keskittyä vain toiseen, vaan ajan kanssa on opittava tasapainoilemaan molempien välillä. Mua on auttanut se, että olen käynyt töissä ja niin saanut tekemistä ja kunnollisen rytmin jokaiselle päivälle. Siellä riittää myös innokkaita kuuntelijoita kokemuksista. Koulun alkua odotan samaan aikaan innolla ja jännityksellä ja oon oikeastaan aika helpottunut että menen sitten nuorempien kanssa samalle luokalle. Täällä itse muuttuneena ja samoin myös kaverit muuttuneina on ehkä vain helpompi aloittaa tavallaan alusta uuden porukan kanssa. Todelliset kaverit pysyvät, vaikka heidän kanssaan ei koko aikaa koulussa viettäisikään. Toisaalta taas kerran uuden elämän rakentaminen ja uusien kavereiden hankkiminen tuntuu myös tosi raskaalta ajatukselta. No, huomenna (!!) se koulu alkaa ja siellä näkee miten lähtee menemään.
Olen myös jutellut toisten vaihdosta palanneiden kavereiden kanssa ja myös muutaman, jotka ovat palanneet jo useampi vuosi sitten. Löysin myös suomalaisen tytön, joka lähtee ensi vuodeksi Santa Mariaan ja menee samaan kouluun kuin minä ja olen hänen kanssaan jutellut ja päässyt kertomaan asioista ja käymään läpi omaa vuotta. Essin blogia pääsee katsomaan tästä, jos ensi vuoden Santa Marian vaihtarin blogi kiinnostaa. Olen kyllä erittäin kateellinen, mutta samaan aikaan todella iloinen, koska tiedän, että siellä tulee olemaan mahtava vuosi ja mahtava kokemus, joka on todella ainutlaatuinen ja upea!
 Californian kavereiden kanssa olen jutellut facebookissa, skypettänyt Sandyn ja Theresen kanssa, saanut kirjeitä Maddilta ja perheeni vanhempien kanssa olen kirjoittanut pitkiä sähköposteja. Jacobille kävin lähettämässä 6-vuotissynttärilahjan vähän aikaa sitten (angry birds juttuja). Hän oli sen saanut nyt sitten ja sanonut että "she sent me cool stuff!" ja alkanut kirjoittaa kiitoskirjettä saman tien. Vaikeinta on, että näiden ihmisten kanssa ei voikaan enää puhua joka päivä.
Suomessa minulla on kuitenkin myös hyviä kavereita, ihmisiä joita minulla oli kamala ikävä viime vuonna ja joita oli epätodellisen ihanaa viimeinkin nähdä.

Sain vuodesta itselleni tosi paljon. Kaikki mitä odotin, toteutui. Opin englantia, sain kavereita ja amerikkalaisen perheen, pääsin Californiaan, pääsin tutustumaan amerikkalaiseen kulttuuriin, menemään amerikkalaiseen high schooliin ja kokemaan sen arjen ja erityiset tapahtumat, pääsin kokemaan ainutlaatuisia asioita, mitä en ikinä olisi muuten edes osannut toivoa. Vietin siellä elämäni parasta aikaa! Mutta oli se myös erilaista kuin mitä odotin. En osannut odottaa, että paikasta oikeasti tulisi mulle toinen koti, jonne olen aina tervetullut käymään ja saisin oikeasti perheen, jonne tulen kuulumaan lopun elämääni.

Vaihtarivuoden aikana käy läpi tosi isoja asioita ja tunteita, joutuu selviytymään asioista joita ei ole ennen kohdannut ja huomaa että kaikesta kyllä selviää. Siellä oppi kielen lisäksi amerikkalaisten sosiaalista kulttuuria, small talkia ja ystävällisyyttä, joka on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Siellä oppii pärjäämään, oppii rakentamaan koko elämänsä ja ihmissuhteet aivan itse. Kaikki isotkin päätökset täytyy tehdä itse. Suomessa on paljon annettu valmiiksi, on sukulaiset ja perheen tutut joihin tutustutaan automaattisesti. Sinne kun lähtee, ainoa mikä on annettu valmiiksi, on isäntäperhe, mutta myös heihin on tutustuttava itse ja esimerkiksi minun tapauksessani ensimmäinen perhe ei toiminut ja aivan itse järjestelin itselleni uuden.

Siinä se vuosi sitten meni. Tätä olen aika pienestä asti haaveillut ja ainakin viisi vuotta säästänyt kaikki rahani tätä varten. Ja nyt, ei se ohi ole, mun kaverit ja perhe säilyvät siellä ja odottavat seuraavaa vierailuani ja pidetään yhteyttä, mutta sama se ei enää ole. Kuin ei myöskään täällä Suomessa niin kuin ennen lähtöäni. Nyt alkaa sitten ihan uusi juttu, jossa pitää yhdistellä vanha suomielämä, elämä Amerikassa ja nyt tämä uusi vaihe Suomessa.

Tänne blogiin saatan ehkä joskus kirjoittaa, ehkä, ehkä en. Mutta tavallaan mun vuosi on nyt loppu. Nyt pitää alkaa elämään Suomessa.

 

 

It's a once in a lifetime experience. If it's your dream, make it come true. It will be worth it. You only live once. YOLO.

It's time to leave my home, to go back home

Vuosi on lyhyt aika. Viimein koitti se viimeinen aamu ja se oli tietysti se kamalin päivä Amerikassa. Mulla oli lento heti aamupäivällä, joten lähdettiin melko pian heräämisen jälkeen lentokentälle. Siellä oli mun perhe ja Therese hyvästelemässä. Lähteminen oli erittäin hankalaa, mutta viimein oli pakko vain mennä sinne lentokoneeseen. Kenttä on siis todella pieni, joten käveltiin vain sinne pihalle ja siitä 18 paikkaiseen minikoneeseen ja siihen asti, kun kone nousi, näin mun perheen ja Theresen vilkuttamassa aidan takana. Se oli ihan kamala hetki.

Eka lento oli vain vajaa tunnin ja siinä sitten kun se laskeutui Losiin, oli pakko koota itsensä ja lähteä etsimään seuraavaa lentoa. Siinä alkoikin sitten haluamaan vain nopeasti kotiin, kumpaan tahansa mun kodeista, en tosta lentomatkustamisesta tykkää. Mulla oli monta tuntia aikaa siellä ja puhuin siellä viimeisillä puhelimen rahoilla mun perheen kanssa puhelimessa ja odotin lennon lähtöä.

Sitten tuli ilmoitus että se lähtee myöhässä ja lopulta se oli niin myöhässä että olisin myöhästynyt mun seuraavalta jatkolennolta San Franciscosta Saksaan. Lopulta ilmoitettiin, että koko lento peruttiin ja jouduttiin mennä asiakaspalvelujonoon odottamaan uusien lippujen saamista. Jonotin siellä monta tuntia... Samalla olin yhteydessä host äitiin ja mun aluevalvojaan iPodilla ja yritettiin selvittää tilannetta. Oli jo tosi myöhä ja mulla oli ollut tosi rankka päivä, sitten pääsin lopulta sinne varaamaan uusia lentoja ja eihän niillä ollut seuraavaa kuin vasta seuraavana päivänä. Joku EFn tyyppi tuli mut sieltä lentokentältä hakemaan yöksi hotelliin sitten.

Seuraavana aamuna lähdettiin EFn tyypin kanssa takaisin kentälle. Kaikki näytti sujuvan hyvin, mutta sitten huomattiin, että mun lento Losista Houstoniin oli yli kaksi tuntia myöhässä, joten olisin myöhästynyt mun Houston Frankfurtlennolta. Se oli ihan kamalaa siellä. Olisin niin halunnut jo olla jossain, enkä siellä matkustamassa kun mikään ei onnistunut. Jonotettiin lipputiskille, sitten joku siellä kertoi että mun on vaan mentävä Houstoniin ja jäätävä sinne toiseksi yöksi jumiin tai sitten jään Losiin toiseksi yöksi, koska uusia lentoja Eurooppaan ei sille päivälle enää ollut. Siinä tuli mulle pikkuinen romahdus sitten, että enhän mä voi enää minnekään jumittua.

Lopulta mulle saatiin aiempi lento Houstoniin ja lensin ykkösluokassa joka oli ainoa missä oli tilaa. Istuin siellä monta päivää samat verkkarit päällä olleena bisnesmiesten kanssa, mut ei se mitään kun mun vieressä istuva oli ainakin tosi mukava tyyppi! Ehdin vielä mun Houston-Frankfurt lennolle ja lopulta pääsin Saksaan (päivän myöhässä)! Saksassa olin todella hukassa lentokentällä ja jokainen siellä neuvoi mut eri suuntaan, mutta sitten vihdoin mut autettiin sinne lentokoneeseen perille ja pääsin sinne ja se tulikin jo Helsinkiin. Huh pääsin Suomeen ja matkustus loppuisi.

No mun matkalaukku ei tullutkaan sitten sinne Helsinkiin. Menin tekemään katoamisraporttia, mutta multa olikin hukkunut se semmonen viivakoodi tunnistuslappu mun matkalaukusta, joten siellä joku tyly asiakaspalvelija vain sanoi että en tule ikinä laukkuani saamaan takaisin ja että ihan oma vikani kun olen sen hukannut (hävisi siis siellä Losissa kun mulla oli liput kahdeksalle eri lennolle ja niitten kanssa säädettiin). Sen jälkeen pääsin sieltä turvatulta alueelta pois ja ei todellakaan ole musta mitään semmoisia hymyilykuvia niinkuin monista muista vaihtareista jotka ovat tulleet takaisin. Olin ihan kamalan väsynyt ja vielä juuri menettänyt koko vuoden tavaramuistot. Mutta oli se sitten kuitenkin ihan mahtava tunne kun siellä oli mun kavereita vastassa. Perheen olinkin juuri vähän aikaa sitten nähnyt kun he vierailivat Jenkeissä.

Siinä oli vain niin sekaisin. Ihan hullua että olen nyt taas Suomessa ja siinä on mun kaverit mun edessä. Ihmiset puhui Suomea ja vastasin vahingossa Englanniksi. Tän vuoden aikana on vaan kokenut niin suuria tunteita, että semmosia ei ikinä ole kokenut ja ne on niin omanlaisia, kaikki eivät tiedä, miltä tuntuu nähdä tärkeitä ihmisiä vuoden eron jälkeen.

Yksi läheisistä kavereistani ei päässyt kentälle, koska joutui olemaan töissä koko illan, joten menin sitten vielä nopeasti käymään illalla hänen työpaikallaan tervehtimässä. Käytiin myös kaupassa ostamassa mulle hammasharja, kun se oli siellä matkalaukussa, jota en saanut takaisin. Eka ilta meni ihan kamalassa sekaisuudessa ja itkien Jenkkien ja matkalaukun perään. Siinä vaiheessa taisin olla aika varma, että en sopeudu tänne ikinä, jos en saa laukkua. Silloin nukahtikin ihan helposti ja nukkui seuraavana päivänä aika myöhään. Muutenhan sitten mun unirytmi oli ihan sekaisin viikon ajan paluun jälkeen.

Ainoa kuva mun paluusta ja sekin ihan sumea :)

Tässä on nyt tämä, mitä sain tänä iltana aikaiseksi kirjoittaa. Heti kun kerkeän, niin tulee sitten paluumatka osa 2, jossa kerron miten on paluun jälkeen mennyt :)

Ainiin muuten, heti paluuta seuraavana aamuna lentokentältä soitettiin, että he ovat löytäneet mun matkalaukun! Hetken päästä siitä, ennen kuin olin edes herännyt, se tuotiin meille kotiin taksilla. Onneksi!! Olisi ollut ihan kamalaa menettää kaikki muistot, jotka olin sinne matkalaukkuun pakannut.

Viimeiset Jenkkiviikot

Palasin Suomeen kaksi viikkoa sitten ja kaiken kiireen ja paluustressin takia en ole ehtinyt yhtään kirjoittaa tänne. Olen lukenut montaa blogia, jotka tavallaan loppuvat kesken. Muutama viikko ennen lähtöä on viimeinen kirjoitus, mutta sitten ei enää mitään. Tässä on kyllä syyn huomannut hyvin, juuri ennen paluuta ja paluun jälkeen on niin kiireinen ja muuten vain mielessä miljoona muuta asiaa kuin kirjoittaminen. Itse en halua jättää blogia kesken, joten tässä on kertomuksia Jenkkien viimeisistä tapahtumista.

Perheeni kävi siis vierailemassa, jonka jälkeen minulla oli vielä kaksi viikkoa aikaa ennen omaa lähtöä. Ensimmäiseen viikkoon en juurikaan mitään tehnyt muuta kuin kävin joka aamu Jaken uimakoulussa ja vietin aikaa perheen kanssa. Sitten viikkoa ennen oli mun synttärit, jolloin meidän piti mennä Chumash casinolle intiaanireservaattiin pelaamaan. Sinne pääsee jo 18-vuotiaat pelaamaan, koska reservaateilla ei myydä alkoholia. Ei sitten kuitenkaan päästy, koska Heidillä oli jury duty. Amerikassa ei siis ole ammatti-ihmisiä päättämässä oikeudessa, vaan sinne kutsutaan tavallisia ihmisiä ja heidän on pakko mennä. Mentiin illalla kuitenkin syömään California Pizza Kitcheniin ja käveltiin SLOn kaupungilla ja farmers' marketilla. Kotona oli vielä kakku ja lahjankin sain, jalkapallojoukkue Chicago bearsien tavaroita :)
 

Viikonloppuna ennen mun lähtöä menin Jaken kavereiden Ellien ja Porterin synttäreille. Heidän äitinsä on mun kuvisopettaja, joten oon nyt vähän niinkuin kiertänyt kaikkien mun opettajien kodeissa :) Sunnuntaina menin Heidin kanssa Mattin valmentajakaveri Christinen hääkutsuille (ennen häitä pidettävä bridal shower missä on pientä ohjelmaa ja päätarkoitus on tuoda morsiamelle lahjoja) ja sen jälkeen illalla menin vielä mun kaverin Jolissan bileisiin. En itse pitänyt mitään sen kummempia läksiöisjuhlia, joten oli tosi kiva, kun tonne tuli aika monia mun kavereita ja näin sitten heitä viimeistä kertaa.

                                                                         Jolissa

Maanantaina mun parhaat kaverit Therese ja Maddi tulivat meille käymään. Tein niille suomalaista erikoisuutta tonnikalapizzaa (josta kukaan jenkeissä ei ollut koskaan kuullutkaan) ja Maddi toi sen tekemää tomaattikeittoleipää. Siinä sitten vaan vietettiin koko päivä aikaa meillä ja pakkailin samalla. Oli muuten hyvä pakata kavereiden kanssa, koska he ottivat tosi paljon mun turhaa tavaraa mukaansa :) Illalla Maddi lähti ja se oli viimeinen kerta kun häntä näin. Halattiin meidän pihalla ja ei siinä vielä mitään. Sitten menin sisälle ja tuli ihan kauhea tunne, Maddi lähti ja se vaan käveli pois eikä tiedä milloin me seuraavan kerran tavataan. Siinä tulikin se kunnon tajuaminen että voi ei mä olen oikeasti lähdössä pois.
 

Tiistaiaamuna heräsin ja se oli ihan kamalaa. Olin siinä edellisenä iltana saanut sen tajuamisen ja nyt oli viimeinen päivä ja ei ollut ihan kivat fiilikset. Menin taas Jaken uimakouluun katsomaan ja sitten tultiin kotiin. Heidi leipoi mulle keksejä Suomeen vietäväksi ja kun Matt tuli kotiin, mentiin lounaalle ravintolaan ja menin vielä Heidin kanssa pedikyyriin. Illalla mentiin vielä syömään in n outiin ja kotona annoin heille kirjeet ja pienet lahjat mitä olin tehnyt. Jakelle tilasin ifolorilta kuvapalapelin meidän kuvista. Loppuilta istuttiin kaikki Heidin ja Mattin sängyllä ja katsottiin Paavo Pesusientä telkkarista. Tai mä kyllä enimmäkseen juttelin Heidin kanssa. Ja siinä sitten jossain vaiheessa oli pakko mennä nukkumaan, että ei ihan kuolisi väsymykseen matkan aikana, joka seuraavana aamuna alkaisi.

Suomiperhe Jenkeissä

Kaksi viikkoa sitten mun perhe Suomesta saapui vierailemaan. Vanhemmat ja sisko saapuivat Los Angelesiin sunnuntaina, mutta viipyivät siellä yön ja ajoivat vasta seuraavana päivänä Santa Mariaan. Maanantaina koulun jälkeen tultiin kotiin odottamaan ja sieltähän ne sitten ajoivat pihaan :) Ekana iltana oli hiukan outoa puhua "väärää kieltä". Ajeltiin ympäri Santa Mariaa ja käytiin In n Outissa syömässä. Siinä tuli sitten koko kaupunki nähtyä. Mun sisko Hilla tuli meille yöksi, kun taas vanhemmat menivät hotelliin.

Tiistaina Hilla tuli mun kanssa kouluun. Meillä oli finals viikko eli vaan kahta eri ainetta päivässä, tunnit kestää 2 tuntia ja niillä on koe. Ekana mulla oli music history missä ei ikinä muulloinkaan tehdä mitään muuta kuin katsotaan videoita, joten katsottiin kaksi tuntia huonoa leffaa. Seuraavana mulla oli Heidin koe, joka kesti vajaa tunnin ja sen jälkeen voitiin vaan jutella tai tehdä jotain omaa. Tavallisella kouluviikolla olisi kyllä ollut enemmän nähtävää. Tää päivä oli vähän tylsä ja antoi ihan väärän kuvan millaista se koulu oikeasti on.

Koulun jälkeen mentiin meille ja mun amerikkalainen perhe teki BBQ ruokaa (tri tip, papuja, valkosipulileipää ja salaattia) ja oltiin vaan meillä koko ilta. Vanhemmat olivat päivällä käyneet tutustumassa Solvangiin, joka on tanskalainen kylä noin puolen tunnin päässä meiltä.

Keskiviikkona mulla oli koulua ja sillä aikaa muut mun perheestä kävivät rannalla SLOssa. Koulun jälkeen mentiin mun suomiperhe ja Theresen norjalainen perhe (äiti ja isovanhemmat) yhdessä illalliselle Red Lobsteriin. Ne oli kiva tavata ja Theresen isoisä oli tosi hauska :)

Torstaina mulla oli graduation, jota mun perhe tuli katsomaan. Sieltä lähdin suoraan grad niteen Disneylandiin, jonka aikana mun perhe muistaakseni oli hotellin uima-altaalla ja kävivät kaupassa tai jotain.

Perjantaina lähdettiin San Franciscoon. Sinne ajaa meiltä noin neljä tuntia jos ei pysähdy. Mentiin suoraan Heidin äidin Myrnan ja isäpuolen Richardin luokse tervehtimään, sitten mentiin hotellille viemään tavarat ja mentiin vielä kaikki yhdessä illalliselle ravintolaan. Lauantai vietettiin kokonaan Myrnan ja Richardin kanssa, käytiin Golden Gate sillalla, Sausalitossa, pier 39:ssa ja shoppailemassa. Sunnuntaina kierreltiin keskustaa pelkän perheen kanssa ja mentiin Myrnalle ja Richardille syömään illallista. Maanantaina shoppailtiin sekä mentiin ajelemaan Oceanoon (merenrantamaisemia).

Tiistaina ajettiin kotiin, jonka jälkeen mun suomiperhe meni uima-altaalle ja mä jäin kotiin purkamaan laukkua, siivoamaan ja lataamaan kuvia koneelle (näin lukee mun kalenterissa :))
Keskiviikkona mulla meni koko päivä siihen kun pakkasin matkalaukkuun tavaraa. Mun perhe sitten ottaa sen lähtiessään mukaansa niin se helpottaa mun kotiinpaluun pakkausurakkaa. Ei ollut helppoa valita sellaisia tavaroita, joita en enää tarvitse, mutta haluan säästää, ja pakkauksen jälkeen mun huone ei näyttänyt yhtään tyhjemmältä. Oon pulassa viikon päästä kun pitää tehdä lopullinen pakkaus! Illalla mentiin vielä illalliselle molemmat perheet yhdessä ja torstaiaamuna suomiperhe lähti takaisin Losiin, jossa viipyvät vielä maanantaihin asti.

Mulla täällä jatkui niin, että torstaina menin auttamaan Jaken koulun niitten viimeisen koulupäivän kunniaksi järjestettyihin Luau (Hawaii) partyihin ja perjantaina olin koko päivän Jaken kaverin synttäreillä. Eilen mentiin Pismoon missä tavattiin joitain Heidin ja Mattin vanhoja opettajatuttuja, joita he eivät ole nähneet moneen vuoteen.

Linna

Last couple of weeks

Promin jälkeen, kolme viikkoa sitten, jatkui siis mun kiireellinen normaali elämä. En ole kerennyt siitä kirjoittamaan, koska tässä on oikeasti ollut joka ikinen päivä jotakin tekemistä. Meillä oli EF:n lähtövalmennusjuttu, joka oli aivan turha ja tylsää. Käytiin läpi kaikki sama kuin vuosi sitten, eli miten pitää pakata laukut lentokonetta varten jne.

Perheen kanssa käytiin Arroyo Grandessa mansikkafestareilla, jossa oli pomppulinnoja ja kojuja, joissa myytiin kaikkea. Kovin montaa mansikkaa en nähnyt.

Mun hyvä itävaltalainen kaveri Jasmin, joka oli täällä syksyn puolivuotisvaihtarina, tuli nyt tänne kahdeksi viikoksi käymään. Olin yhden päivän Jasminin, Theresen, Maddin ja Baileyn kanssa Baileyn luona. Bailey asuu semmosessa isossa talossa, jonka takapihalla on kaikenlaisia eläimiä :)

Koulusta meillä oli kuorokonsertti. Se oli älyttömän pitkä ja ainakin Jakella oli tylsää katsomassa :) Niin nyt on sitten kuoro ohi. Se oli parasta mitä tein täällä koulussa! Meillä olisi ollut kuoron senior awardsit, mutta en päässyt sinne. Siellä annettiin kaikille joku award ja kaikki seniorit saivat lahjat. Mäkin sain oman lahjan, meidän kuorokuva, johon kaikki olivat kirjoittaneet jotain kivaa reunoille :) Opettaja oli myös tehnyt oman "walk of famen" sinne ja kaikki sai pitää omat tähtensä. Mulla ei oo mun tähdestä tai kuvasta kuvia kun olen pakannut ne jonnekin.
Myös jotain tosi hienoa sain kuorosta! Sain oman varsity letterin!! :DD

Meillä oli myös Mattin softball banquet eli kauden päättämisjuhlat. Mä lähinnä autoin siellä Heidin kanssa ruuan kanssa ja muutenkin, niin en kovin paljoa ehtinyt ohjelmaa seurata. Siellä annettiin kaikille todistukset ja joillekin palkintoja ja semmosta.

Heidillä oli kans vähän aikaa sitten synttärit. Tein sille semmosen kirjan mihin kirjoitin kaikkia hauskoja juttuja mitä kukakin meistä on tän vuoden aikana sanonut. Oon kirjoittanut niitä itelleni ja aina luvannut että kopioin sen sitten niille vuoden lopussa. Nii nytten ei ollut mitään ideoita mitä olisin voinut sille antaa, niin tein tommosen kirjan ja askartelin kortin.
Mentiin Heidin synttäriviikonlopuksi Mattin äidin luokse San Joseen. Siellä oli synttäripäivänä Heidille kakku ja mentiin sen lempiravintolaan Outbackiin.

Synttäreitä seuraavana päivänä mentiin Santa Cruziin Boardwalk -huvipuistoon meidän perheen ja Mattin äidin Leslien kanssa. Nähtiin siellä myös niiden neljä kaveria ja niiden pieni vauva ja reilu vuoden vanhat kaksoset.

Menin siellä huvipuistossa pariin pelottavaan laitteeseen vanhempien kanssa, mutta enimmäkseen vähän ei-pelottavampiin Jaken kanssa. Se sopi mulle oikein hyvin, koska en niin paljon tykkääkään mistään kovin hurjista.

 

Siellä oli noita pelejä, joista voitti kuponkeja, ja mitä enemmän kuponkeja sen paremmat palkinnot sai. Voitin kolme kuponkia tosta kuvan pallonheittojutusta ja annoin ne Jakelle. 

 

Jake ja Grandma Leslie lasten vuoristoradassa

Tultiin takaisin reissulta sunnuntaina. Maanantaina sitten alkoi viimeinen viikko koulua ja mun perhe Suomesta tuli tänne käymään :) Kirjoitan siitä seuraavaksi.

Graduation & Grad Nite

Täällä on todella paljon tapahtunut viime postauksen jälkeen. Mitä lähemmäs loppua vuosi tulee, sitä nopeampaa aika on mennyt. Viime viikon torstaina meillä oli graduation ja nyt on vielä kaksi viikkoa kesälomaa ennen kuin pitää lähteä takaisin Suomeen.

Graduation oli niin kuin telkkarissa. Käveltiin sinne ja valmistujaismusiikki soi, sitten kuunneltiin kansallislaulu ja tehtiin pledge of allegiance eli semmonen lipun tervehdys, sitten oli muutamia lauluesityksiä ja kaikille jaettiin diplomat. Meillä on semmonen keskikokoinen koulu, noin 700 senioria joten siinä sitten meni hetkinen kun ne kaikki meni sinne hakemaan todistukset yksi kerrallaan.

Meillä ei vaihtarit saa diplomaa eli todistusta high schoolin suorituksesta ja eihän me sitä oikeasti olla suoritettukaan. Meillä on graduation seremoniassa flag exchange missä ensin kaikki vaihtarit pitää omaa lippuaan ja sitten se kääritään ja sitten taitellaan (virallisella tavalla) Amerikan lippu ja sitten me saatiin pitää ne.

Heti graduationin jälkeen meillä oli grad nite eli lähdettiin Disneylandiin. Therese ei tullut, joten luulin viettäväni illan Jerominen ja muiden vaihtareiden kanssa, mutta ei sitten tarvinnutkaan olla vaihtariporukassa, koska tutustuin uusiin ihmisiin bussissa ja menin heidän kanssaan. Mulla ei oo sieltä kovin montaa kuvaa koska oli niin pimeää, että mun kamera ei toiminut kunnolla. Hauskaa oli ja nyt olen sielläkin käynyt, mutta ei siellä kyllä mun mielestä nyt niin paljon ole nähtävää että sinne pitäisi useammin mennä.

Meidän piti lähteä sieltä ajamaan kotiin kolmelta. Mentiin takaisin busseille ja meidän kuljettajat eivät olleet siellä. Meidän valvojat sitten soitti niille ja ne sano etteivät haluu tulla takas ennen viittä. Kaikki muut koulut lähti sieltä (siellä oli todella paljon kouluja) ja Righetti istui parkkipaikalla. Meitä väsytti ihan kauheesti ja kaikki halus vaan kotiin, mutta siellä oltiin. Neljä viidestä busseista oli paikalla, mutta yksi bussi poissa ja kaikki kuljettajat menivät sillä hotelliin nukkumaan.

Lähipäivinä mulla on toivottavasti aikaa kertoa kaikista muista jutuista mitä on tapahtunut lähiaikoina. Nyt on ollut tosi kova kiire koko ajan ja nytkin kirjoitan tätä kun yö on alkamassa.

Prom

Meillä oli täällä viikonloppuna prom. Odotin sitä kyllä innokkaasti, mutta en uskonut että se olisi mitenkään erilaisempi kuin homecoming-tanssiaiset ja muutenkaan se ei ole juttu, jota olisin odottanut pitkään. Mulla oli niin kiireisiä viikonloput ennen promia joten en oikeen ehtinyt mekko-ostoksille ja päätin että käytän mun homecoming-mekkoa uudestaan. Halusin myös päästä niin halvalla kuin mahdollista, joten ei edes kovasti tehnyt mieli lähteä niitä mekkoja katselemaan. Monet käyttävät mekkoihin jopa $500, keskivertona kuitenkin noin $100-200. Se mun homecoming mekko ei ole kovin ihmeellinen, mutta ihan okei, mutta sitten torstaina ennen promia Therese lähetti mulle viestin että ne löysivät mulle mekon mitä voin lainata :) Menin sinne yöksi sitä sovittamaan ja Theresen äiti Denise (mun kuoro-opettaja) kavensi ja ompeli sitä joka puolelta pienemmäksi. En ihan aluksi tiennyt että tykkäänkö siitä mekosta vai en, mutta oli se ehdottomasti parempi kuin homecoming-mekko.
Perjantaina mentiin Theresen kanssa manikyyriin ja lakkaamaan myös varpaankynnet. Monet menivät kampaajalle laittamaan hiukset ja meikin, mutta mä päätin säästää rahaa ja selvitä omin avuin (mistä olen iloinen, koska ainakin Theresen kampaus alkoi valahtamaan jo heti kuvien oton jälkeen).
Prom päivänä menin aamusta Thereselle valmistautumaan ja sitten suunnattiin Sandyn luokse ottamaan kuvia. Me päätettiin mennä vaan nelistään tyttöporukalla ilman pareja, koska mulla ja Theresellä oli molemmilla huonoa kokemusta homecomingista ja ajateltiin että se olisi näin hauskempaa. Olen iloinen myös tästä päätöksestä :)

Sain mun host vanhemmilta corsagen eli "rannekukan". Yleensä poika hankkii parillensa ton, mutta mä sain sen mun perheeltä yllätyksenä :)

Theresen kampaus ja mun kiharrus

Mentiin syömään Red Lobsteriin, joka on yksi mun lempiruokapaikoista täällä. Illallisen jälkeen mentiin ottamaan ryhmäkuva promin valokuvaajalla ja sitten mentiin itse sinne prom paikalle. Siellä oli tosi hienosti koristeltu ja kaikenlaisia jälkiruokia ja juomia. Siel oli jätti-isoja suklaakuorrutettuja mansikoita namnam.

Mutta mikä parasta, siellä oli JASMIN!! Jasmin oli täällä puolivuotisvaihtari ja hän tuli nyt tänne kahdeksi viikoksi! :) Se tunne kun näin Jasminin puolen vuoden jälkeen oli ihan mahtava ja tuli siinä sitten mietittyä että kuinka samanlainen mahtava tunne on kohta tulossa kun näen mun ihanat suomikaverit.

Sali oli jaettu kahteen osaan, toisella puolella oli tanssilattia ja toisella puolella pöytiä ja ruokaa. Se oli tosi hyvä idea, koska homecoming dancessa musiikki oli niin kovalla ettei siellä pystynyt puhumaan kenellekään ja siellä ei pystynyt istumaan missään.

Varsinaisen promin jälkeen mentiin Denny'siin istuskelemaan meidän ryhmän, Jasminin ja hänen poikaystävänsä Ryanin ja heidän kaveriparin kanssa. Ryan antoi meille kyydin kotiin ja pääsin sitten nukkumaan noin kolmen tunnin yöunet (olin Theresellä yötä). Aamulla piti herätä aikaisin koska Theresen perhe käy kirkossa ja menin sinne heidän kanssaan. Mun toinen jenkkikirkkokokemus ei ollut oikeen yhtään parempi kuin ensimmäinenkään, en oikeen jaksanut kuunnella koko juttua kun se oli tosi pitkä ja en oikeen saanut selvää puheesta kun se tuli äänentoistojutusta. Muutenkin koko niitten kirkko on outoa, ihmiset on siellä jotenkin niin vapaasti miten mieli tekee että se tuntuu musta epäkunnioittavalta. Kirkon jälkeen syötiin lounasta ja sitten meillä oli varsity kuoron Gloria harjoitus. Väsytti ihan kauheasti ja piti yrittää laulaa kauniisti kun orkesterikin oli soittamassa. No ei oikeen huvittanut ja olin varmaan tosi huono siellä, loppupäivän oon väkisin pysytellyt hereillä ja päätin nyt laittaa kuvat koneelle ja kirjoittaa blogiin ja sitten mennä nukkumaan :)