Central Coast California

Ensimmäisen kaveriviikonlopun jälkeen jatkoin matkaa seuraavan kaverin luo naapurikaupunki San Luis Obispoon. Kaverini aloittaa syksyllä opiskelun Cuesta collegessa, joten hän muutti lähemmäs koulua omaan kotiin. Tai ei nyt ihan omaan, sillä samassa solussa asuu kaksi muutakin college studentia ja toisen kanssa hän jakaa jopa huoneen. Yksi solukämppiksistä oli muualla kesää viettämässä, joten mahduin hyvin joukkoon. Asunto oli oikein kiva ja tilava, mutta taloyhtiö vaikutti hieman epäilyttävältä. Kyllä siellä viikon jaksoi, mutta itse en välttämättä haluaisi missään weed käryissä pidemmän aikaa asua.

Ensimmäisenä SLO päivänä käytiin lähinnä läpi jokainen kauppa, sillä kaverillani ei ollut juuri mitään - ei lakanoita uuteen sänkyyn, ei mitään ruokaa, lisäksi etsittiin mm roskista ja hammasharjatelinettä. Hienosti valmistauduttu. Onneksi kämppiksillä oli muutama lautanen, joilta saatiin illalla salaatit syötyä. On se outoa, kun kaikki mun amerikkalaiset tuttavat ovat muuttuneet terveellisiksi ja syövät nykyään illalliseksikin ihan vain salaattia ??

Myöhempi ilta oli melkoinen kulttuurishokki, kun kaverini ja kämppikset päättivät kutsua kaikki kaverinsa house partyihin ja näin miten ne college opiskelijat oikeasti bilettävät. Hehän olivat siis kaikki alaikäisiä jenkkien sääntöjen mukaan, kuin myös minäkin vielä silloin. Juotavana oli siis sitä mitä vanhemmilta kavereilta nyt oltiin satuttu saamaan ja muutenkin vähän sama tunnelma kuin joskus lukion ykkösen päättäreissä. Illan mittaan pelattiin cards against humanity -partypeliä, todella typerä peli omasta mielestä. Porukka alkoi tekemään lähtöä jo puolen yön aikaan onneksi, kun olin ihan todella väsynyt enkä olisi jaksanut enää jenkkisosialisoida :D

Tiistaina lähdettiin porukalla rannalle Pismoon. Mukaan lähti siis myös se toinen kämppis ja uusi tuttava edellisillan partyistä. Mietittiin Pismon lisäksi Avilaa, Pirates covea ja mitä siellä central coastilla nyt onkaan, mutta päädyttiin tuohon kun siellä on myös se Pismo kylänen, jonne oltaisiin voitu mennä kävelemään jos ei olisi ranta huvittanut koko päivää. Yleensä en oikein tykkää pelkästä rannalla loikoilusta, koska se on tylsää, palan aina ja haluan välttää ihosyövät, mutta meillä oli oikeastaan aika mukavaa ja kaikenlaista muutakin aktiviteettia siellä.

 

Kuvat muuten hämäävät aika hyvin, sillä rannalla oli oikeasti tosi kylmä tuuli! Aurinko paistoi täysillä ja pyyhkeellä maatessa oli lämmin, mutta jos pystyyn nousi, niin paita oli pakko laittaa päälle lämmikkeeksi. Ja tämä kylmä tuuli sitten hämäsi siinä asiassa, että siitä huolimatta siellä oli sitä voimakasta UV-säteilyä, jolle ei oikein pärjää edes minun 50+ sun intolerant skin aurinkorasva. Tällaista se tuolla Tyynenmeren rannalla usein on, että vaikka olisi tosi kiva ilma, niin mereltä tuulee ja vähintään aamuisin tulee ärsyttävä sumu.

Pelkän oleilun lisäksi meillä oli noita pallopelejä mukana football, volleyball ja frisbee, joita pelailtiin kuin kunnon amerikkalaiset. Loppuun pelattiin vielä oikein kunnon beach volley ottelu yksi poika kolmea tyttöä vastaan. Taidettiin me hävitä.. Tätä ne ihmiset siellä rannalla yleensä tekevätkin. Heittelevät palloa tai vaikka grillaavat, vain harvat menevät uimaan, sillä vesi on aika kylmää.

Ja kyllähän siinä sitten kävi niin, että kotiin palatessa jalkoja kirveli ja takapuolelta aivan kirkkaan punainen iho kantapäistä alaselkään asti aurinkorasvailusta huolimatta. Ja sama homma kaverillani. Harvemmin nuo kalifornialaiset tällä tapaa palavat, kun ovat tottuneet, mutta hän on aika vaaleaihoinen ja punahiuksinen. Sattui aivan kamalasti ja seisoskeltiinkin vuorotellen täysillä puhaltavan tuulettimen edessä. Illalla käytiin vielä ostamassa aloe veraa entisten rasvojen lisäksi, mutta vasta ibuprofeenitabletit helpottivat. Kyllä taas harmitti, kun vasta oltiin selvitty olkapäiden palamisesta.

Seuraava päivä otettiin vähän rauhallisemmin auringon suhteen, sillä molemmilla oli vielä vaikeuksia mm istumisessa kärähtäneen takapuolen takia. Ajettiin aamulla Arroy Grandeen halpisostoksille Walmartiin, koska kaveri tarvitsi lisää kodintavaroita, esimerkiksi astiankuivaustelineen, koska amerikkalaiset eivät ole vieläkään tajunneet kuivauskaapin hyödyllisyyttä. Hyvä kauppareissu oli, sillä itsellenikin löysin muutaman hard plastic red solo party cupsin.

 

Ja lounasta tietenkin Californian parhaassa hampurilaispaikassa In-N-Outissa. Uskaltauduin jopa syömään tavallisen lihapihvin - ensimmäinen liha pariin vuoteen.

Kauppareissun jälkeen poikettiin Avila valley barnilla silittelemässä söpöjä eläimiä. Siellä on myös myymälä, josta saa ostettua kasviksia ja heidän itse leipomiaan piirakoita ja muuta namia. Käytiin vähän sitäkin osastoa ihailemassa, mutta jätettiin piirakat tällä kertaa ostamatta.

soon-to-be-mommy goat

Tämä kaveri on tuttu jo neljän vuoden takaa

Kaveri vuonna 2011

Vähän kyllä kyseenalaistan tuota Amerikan tyyliä, että eläimille saa useissakin paikoissa ostaa herkkuja syötettäväksi. Tuollakin paikassa ihan koko ajan aidan ympärillä on porukkaa ruokapussit kädessä, joten eihän kukaan voi enää pysyä kärryillä siitä, miten paljon ja mitä ne eläimet siellä oikein syövät. Sama systeemi on myös jokaisessa muussa eläinpaikassa, jossa olen jenkeissä käynyt.

 



Meillä oli vielä koko ilta aikaa, joten ajettiin reilun puolen tunnin päähän Morro Bayhin ihastelemaan Morro Rockia eli tuota isoa kiveä. Hienohan se on, mutta sumun peitossa. Käytettiin aikaa lähinnä sand dollareiden keräilyyn ja outojen otusten ihmettelyyn.

Morro Bayn oudot limaiset otukset

Näkymät Morro Rockin toisella puolella ovat aivan erilaiset. Morro Bay on pieni ja aivan todella söpö kalastajakylä, jota pääsi ihmettelemään sekä Rockin juurelta että tietysti myös itse kylästä. Kovin kauaa ei kierrelty, kunhan ehdittiin nähdä pari hyljettä. Niitä on paikalla enemmän iltaisin, kun satama-alueen ravintolat heittelevät niille ylijäänyttä kalaa. Takaisin SLOhon ajettiin Los Ososin kautta, joka on samanlainen pieni, hieman ränsistynyt, mutta söpö kylä. Siellä muistaakseni vietettiin yhdet baby showeritkin silloin jokunen vuosi sitten.

Moi

Illalla tehtiin vähän tuna pizzaa, joka on amerikkalaisten kaverieni keskuudessa melkoinen vitsi. Koska eihän pizzaan mitään tonnikalaa laiteta. Katsottiin siinä samalla leffa Sex Ed, joka oli nimestään huolimatta oikeastaan aika hyvä. Tämän jälkeen kämppis tuli kotiin ilouutisten kera, hän oli taas kutsunut kavereitaan bileisiin. On vähän turhan extremeä tuo amerikkalainen college-elämä minulle.

Orcutt

Olen siinä mielessä tosi onnellisessa asemassa, että minulla on ihanan perheen lisäksi myös ystäviä Jenkeissä, joiden luo voin palata. Vaihtarivuoden aikana minulla oli useita hyviä kavereita, joihin ajattelin pitäväni loppuelämän ajan yhteyttä. Karu totuus iski kuitenkin ensimmäisen suomivuoden aikana, jolloin myös iso osa amerikkalaisista kavereistani muutti pois Santa Mariasta opiskelemaan jonnekin muualle. Minulla oli tottakai lisäksi myös vanhat ja uudet suomalaiset kaverit, joiden kanssa pääasiassa elin, joten yhteydenpito joka ikiseen amerikkalaiseen olisi ollut liian työlästä. Koska myös monilla jenkkikavereilla oli uudet kuviot elämässä ja heillä sama yhteydenpito-ajanpuute muihin Santa Marian kavereihin, alkoivat yhteydet amerikkalaisiin vähitellen karsiutumaan. Pidän kuitenkin edelleen yhteyttä muutamiin kavereihin, mikä tuntuu olevan aika harvinaista. Suurin osa tuntemistani paluuvaihtareista on vähitellen lopettanut jo aiemmin. Yhteydenpito ja pysyvät ystävyyssuhteet ovat vaihtariaikojen kavereiden kanssa siis mahdollisia, mutta niiden eteen pitää olla valmis näkemään aika paljon vaivaa.

Santa Marian fancympi puoli

Kesäkuun puolessa välissä siis perheeni lähti San Joseihin veljen baseball leirille, jonne myös minä olin tervetullut, mutta ajattelin, että viikko kavereiden luona Santa Mariassa voisi olla mukavampaa kuin host mummon nurkissa pyöriminen. Muutenkaan ei lasten baseball harjoitusten katseleminen koko viikkoa kovinkaan paljon houkutellut. Olin sopinut yhden kaverin kanssa olevani hänen luonaan koko viikon, mutta muutama päivä ennen matkalle lähtöä sain oikein jenkkimäisen viestin; olen niin supersuper pahoillani, mutta ei meille oikein voikaan tulla... Ei paljoa siinä vaiheessa naurattanut, mutta onneksi sain asiat järjesteltyä ja pääsin ensimmäiseksi viikonlopuksi toisen kaverini luokse, kunnes sitten loppuajaksi pystyinkin tänne ensimmäiseen paikkaan mennä.

Ei paljon Californian kuivuus näillä pihoilla näy.. Nurmikon kasteluhan ei oikein ole tuossa tilanteessa hyväksyttyä

Kolme vuotta on pitkä aika olla näkemättä toista, eikä meidän yhteydenpitokaan ollut ollut mitään kovin ahkeraa. Kuukauden tai parin välein vaihdettiin aina kuulumisia, mutta aika pinnallisesti kuitenkin. Tulikin siis yllätyksenä, miten paljon kaverini olivat muuttuneet! Tässä ensimmäisessä paikassa kaverillani oli uusi poikaystävä, jossa piti roikkua ihan jatkuvasti. Jos johonkin päästiin kaksistaan, niin viestejä piti lähettää jatkuvasti tai vähintäänkin miettiä koko ajan ääneen, mitäköhän se toinen sillä välin tekee. Vähän siinä alkoi jo itseä ahdistamaan..

 

Kaverini asuu Orcuttissa, siis siellä Santa Marian hienommassa päässä, jossa asuu vain rikkaita ihmisiä hulppeissa rakennuksissa. Kaverin pihassa on myös jacuzzi eli pieni poreamme, jossa loikoiltiin iltaisin. Sielläkin oli hetkittäin hieman epämukavat oltavat, kun tosiaan kaverin ja hänen poikaystävänsä kanssa olin siellä kolmantena pyöränä. Mutta olipa tunnelmallista.

 

Perus jenkki bedroom

Aika vähän meillä oli loppujen lopuksi aikaa tehdä mitään omaa, sillä kaverini valmistui vasta high schoolista ja hänelle pidettiin silloin viikonloppuna graduation partyt. Juhlista tulin ottaneeksi vain kaverikuvia ihmisten kanssa, joten niitä en voi täällä alkaa julkaisemaan. Onneksi seuraavana aamuna käytiin pienellä kävelyllä lähiympäristössä, jossa valokuvailin taas creepy touristina ihmisten pihoja.
Oli muuten mukavat juhlat. Ketään muita en tuntenut, mutta amerikkalaisten kanssa juttua riittää aina, koska siinä kulttuurissa hiljaisuus on awkward, eli kaikki keksivät kyllä jotain puhuttavaa. Juhlat kestivät iltapäivästä myöhään iltaan, jonka jälkeen lähdettiin vielä katsomaan uusi Jurassic World kaverin ja poikaystävän kanssa. Kyllä nukutti sinä iltana.

Kaverit takapihalla

On ne amerikkalaiset kekseliäitä. Tästä lappu ikkunaan jos toisen parkkeeraus ärsyttää

Viimeisenä kyläilypäivänä päästiinkin auttamaan toista kaveria pakkaamisessa. Syy siihen, miksi hänen luokseen ei voinut viikonloppuna mennä, oli se, että hän muutti omaan kotiin San Luis Obispoon. Hänen luokseen menemistä odotinkin oikein innolla, koska tiesin, että hänen kanssaan pääsisin varmasti tekemään kaikenlaista ja näkemään paljon sekä vanhoja että uusia paikkoja.

Santa Maria

Vaikka ne muutamat päivät LA:ssa olivatkin olleet oikein mukavia, odotin jo kovasti matkan parasta osuutta Santa Marian perheessä ja olinkin oikein tyytyväinen, etten pitkittänyt Losin osuutta yhtään enempää. Matkan varailuvaiheessa tammikuussa päivämäärien päättäminen oli aikamoista arpapeliä, sillä en vielä tiennyt mitään Suomen pääsykokeista. En siis halunnut lähteä matkaan ainakaan vielä toukokuun puolella, mutta mitä myöhemmäksi lähtö tulisi, sitä lyhyemmäksi koko matka kävisi ja sitä lyhyemmän aikaa malttaisin viipyä LA:ssa ennen perheen näkemistä. Lopulta järjestyi aivan loistavasti sekin asia, sillä ehdin kaikkiin pääsykokeisiin, mutta pääsin silti matkaan heti kesäkuun alussa.

Matkustin Santa Mariaan LA:sta Greyhoundin bussilla. Päädyin tähän, sillä bussilippu oli halvin vaihtoehto. Mitä lähemmäs lähtö tuli, sitä enemmän juurikin tämä bussimatka alkoi jännittämään, sillä kaverin kokemukset Greyhoudin asemasta eivät olleet kovin kannustavia ja yksin siellä liikkuminen ei oikein houkuttanut. Päätin sitten kuitenkin rohkaistua ja mennä bussilla, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä mitään ongelmia ei eteen tullut. Bussiasema löytyi hyvin ystävällisten ihmisten avustuksella ja samoin oikea bussi. Matkustajat näyttivät olevan melko tavallista väkeä, mutta he jäivät kyllä kaikki pois jo Santa Barbaran pysäkillä ja jäin loppumatkaksi yksin hieman epäilyttävien meksikolaisten keskelle. Noh Santa Mariaanhan sitä oltiinkin matkalla. Jo maahan tullessani tullissa kyseltiin kovasti sitä miksi ihmeessä olen menossa tähän kaupunkiin ja onhan minulla aikomus palata Suomeen. Paluulippukin piti näyttää. Ovat siis tainneet siellä tullissakin kuulla Central Coastin laittomien maassaolijoiden ongelmasta..

California kärsii tällä hetkellä kovasta kuivuudesta ja mitä pohjoisempaan ajettiin (poispäin kastelluista viljelmistä), sitä ruskeammaksi maisema kävi. Monissa countyissa on jo käytössä veden säännöstely, eli jos käyttää vettä yli sallitun määrän, joutuu maksamaan sakkoa. Santa Mariassa ei vielä säännöstellä, mutta sielläkin on kuivaa. Yhtenä päivänä tipahti jostain auton ikkunalasiin kaksi pisaraa ja amerikkalaiset menivät siitä ihan sekaisin - josko viimein saataisiin sadetta! Eipä tietenkään.

Kuuden tunnin bussimatkan jälkeen (omalla autolla reilu kolme tuntia, en ymmärrä.. ??) saavuttiin vihdoinkin Santa Marian Greyhound Centerille. Jokin sielläkin kesti, joten jouduttiin seisoskella käytävällä hetki ennen kuin päästiin ulos kyydistä. Ikkunasta näin jo perheeni! Kyllä siinä sydän hakkasi lujaa ja mielessä liikkuivat kaikenlaiset ajatukset ja tunteet, ei sitä voi hyvin kuvailla miltä tuntuu nähdä niin rakkaat ihmiset kolmen vuoden erossaolon jälkeen. Siinä epätodellisuuden kuplassani halailtiin koko perhe läpi, pikkuvelikin vaikka häntä vähän ujostutti. Sanoin, että sopii mikä tahansa ruoka, joten ajettiin Arroyo Granden el Ranchoon sandwicheille. Siinä sitten käytiin läpi omat ja kaikkien sukulaisten kuulumiset ja pakolliset amerikkalaiset small talk aiheet. Ilta vietettiin kotona niin kuin aina ennenkin ensin yhdessä jutellen ja sitten minä katsoin jakson Criminal Mindsia. Ja kyllä tuntui mukavalta.

Tärkeät tiedotteet edelleen esillä luokkahuoneessa

Seuraavana aamuna oli vanhempien viimeinen työpäivä. Lähdin siis aamulla mukaan Righettiin verestelemään koulumuistoja! Koulumatkalla poikettiin tottakai mäkkärissä hakemassa morning sodas niin kuin aina ennenkin. Styrofoam cupseja ei enää saa (hyvä Amerikka!!!), koska ne ovat haitallisia ympäristölle, mutta muuten oli juuri kuin vanhoina aikoina. Koulupäivä oli lopulta kyllä melkoisen tylsä, sillä jokainen oppitunti kesti vain 17 minuuttia, eikä niillä tehty yhtään mitään. Kun opettajanvelvollisuudet olivat ohi, käytiin hakemassa Subwaysta lounasta ja palattiin odottelemaan graduationin alkamista.

Morning soda kädessä ja visitor -kyltti kaulassa

Minulla on vielä muutamia tuttuja, jotka vasta valmistuivat high schoolista. He olivat freshmen kun olin itse senior. Host äidin piti mennä ennen varsinaista seremoniaa auttamaan oppilaiden järjestykseen järjestelemisessä, joten menin hänen mukanaan kiertelemään liikuntasaliin ja etsimään tuttuja. Ja löytyihän niitä sieltä! Kyllä oli kavereilla ihmeteltävää kun minä ilmestyin paikalle. Kovin monia en tietenkään tuntenut, mutta ne tutut löytyivät helposti sieltä salista, sillä vuosikurssi oli pieni, vain noin 500 valmistujaa. Mentiin lopuksi vielä ulos katsomaan graduationin alku, mutta ei jaksettu jäädä kuuntelemaan kaikkien valmistuvien nimiä. Olivat tänä vuonna jättäneet myös flag exhangen pois, eli vaihtareilla ei ollut mitään osuutta koko seremoniassa. Aika lame.

Pikkuminä 2012

Perheen kanssa vietetty ensimmäinen osuus jäikin sitten lyhyeksi, sillä jo seuraavana päivänä he lähtivät San Joseen baseball leirille ja minä jäin Santa Mariaan kavereiden luo viikoksi. Jo tuossa ensimmäisten päivien aikana varmistui kuitenkin se tärkein. Kyllä minä olin siellä oikein tervetullut ja odotettu vieras ja näiden vuosien aikana ikävä on ollut molemminpuolista. Kaikki antamani lahjat, kirjeet ja kaikenlaiset lippuset ja lappuset ovat tallessa ja niitä ilmeisesti myös lueskellaan edelleen. Veli kertoo edelleen kaikille suomalaisesta siskostaan ja vanhemmat tyttärestään. Heti ensimmäisestä illasta painotettiin, että tämä on sinunkin koti. Edelleen. Olin kuulemma myös amerikkalaistuneempi (varmaankin, koska tiesin jo kaikki käytännöt enkä ihmetellyt enää joka välissä Suomen ja Amerikan eroavaisuuksia) ja puhuin heidän mielestään erinomaista englantia, paremmin kuin viime kerralla. Ehkä tämä johtuu siitä, että sanavarasto tänä päivänä tosiaan on laajempi kuin vaihtovuotena kahden lukion lisävuoden jälkeen, joten voin suoraan sanoa asiani, enkä joudu enää selittämään ja kiertelemään varsinaista asiaa, jonka sanasto ei ollut täysin hallussa.
Kaikki hyvin siis Santa Marian kodissa!

Los Angeles

Noin puolen vuoden järjestelyjen ja noin kymmenen ihmisen aikataulujen yhteensovittamisen jälkeen sitä seisottiin taas Helsinki-Vantaalla aikaisin aamulla kesäkuun alussa. Alkajaisiksi päätin viettää muutaman päivän Los Angelesissa, sillä kaupunki jäi minulta lähes kokonaan kiertämättä viime kerralla. Vietin kaupungissa kolme kokonaista päivää ja se riitti oikein hyvin perus turistinähtävyyksien kiertämiseen.

Olin varannut majoituksen kaverin suosituksen mukaan airbnb:n kautta West Hollywoodista ja olin tähän ratkaisuun todella tyytyväinen! Majoittaja oli noin kolmekymppinen näyttelijä, jonka kanssa tultiin tosi hyvin juttuun ja vietettiinkin sitten illat asunnolla jutellen (ja tankotanssien :) ) kun paljon yhteistä meillä monessa asiassa oli. Hän oli valmis auttamaan missä tahansa asiassa ja se toi itselle tosi turvallisen olon, kun oli joku back uppina auttamassa vaikka ihan vain varmuudeksi. Asunnon sijainti oli myös loistava, kävelymatka Walk of Famelle ja Griffith Parkiin sekä metroasemalle, jonka kautta pääsi kaikkialle muualle. Turvallisuus oli se, mikä itseä eniten tuossa LA:n reissussa huolestutti, mutta eipä sen kanssa tullut mitään ongelmia vastaan. Asunnossa oli lukko myös alaovilla, joten rappuun ei päässyt kodittomia, metroasemilla oli paljon tavallista väkeä eikä mitään epämääräistä ja jopa Downtownin Greyhound centerin lähellä hyvin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä.

Kun kävelin ulos lentokentältä, oli se tunne ihan mieletön. Kaikkialla näytti Amerikalta ja tuoksui Amerikalta. Siellä sitten oltiin kaiken sen haikailun jälkeen. Otin flyaway bussin Hollywoodiin ja kävelin pysäkiltä majapaikalle walk of famea pitkin. Ensimmäinen ilta meni lähinnä ihmetellessä. Kävin kävelyllä ja asetuin taloksi, lopulta menin nukkumaan ennen kuin majoittaja kotiutui töistään ja heräsin myöhemmin tervehtimään.

 

 Kaksi ensimmäistä päivää kuluivat turistibussilla kierrellessä. Vaikka Losissa on yllättävän kattava julkinen liikenne, koin kaikista helpoimmaksi ja aikaa säästävimmäksi keinoksi ostaa lipun hop on hop off bussiin. Se olikin oikein hyvä ratkaisu, koska kohtuuhintaan pääsin sen avulla näkemään myös sellaisia paikkoja joita en ollut tullut ajatelleeksi ja lippuun sisältyi vierailu Madame Tussaudsiin, jonne en olisi muuten mennyt ollenkaan. Bussissa pääsi kuulemaan myös funny facts ympäröivästä kaupungista ja nähtiin mm Johnny Deppin talo, vaikka ei julkkisten taloja varsinaisesti oltukaan kiertelemässä.

Siellä se Johnny Depp nyt sitten asuu

 

Ensimmäisenä päivänä ehdin kierrellä Walk of Famella ja Madame Tussaudissa, kävin ajelulla turistibussilla ympäri Hollywoodia ja haikkasin ylös Griffith Observatorylle josta on mielettömät näkymät Los Angelesiin ja Hollywood signille. Kaiken tämän jälkeen palasin väsyneenä "kotiin" jo seitsemän aikaan illalla ja vietettiin mukava ilta majoittajan kanssa viinin ja matkustustarinoiden kera. Ehdin myös polttamaan olkapäät ja käsivarret pahemman kerran, mikä harmitti tosi paljon, koska se tiesi loppuviikkoa hihallisissa paidoissa siinä helteessä..

Creepy turisti valokuvailemassa Beverly Hillsin hienoja taloja.. Suurin osa oli tosin hyvin aidattu, joten kovin paljoa ei kävelykierroksella pääse näkemään ja kuvat ovat tätä luokkaa.

Rodeo Driven kalliit kaupat

 

Kaikki Santa Monican kuvat enemmän tai vähemmän pimeitä, sumuisia, epäonnistuneita... Paljon hienompia rantoja meillä on Central Coastilla!!

Seuraavana päivänä turistibussimatkailu jatkui kohti länttä. Pysähdyin ensimmäiseksi Beverly Hillsissä jossa kävin kävelemässä kauniiden talojen keskellä ja kiertelemässä Rodeo Drivella. Jatkoin bussilla vielä Santa Monicaan, jossa ensimmäisenä tehtävänä oli löytää jokin ruokapaikka. Ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, vaan päädyin kiertelemään kaupungilla hyvän tovin ennen kuin pääsin lopulta rannalle. Sää ei ollut mikään erityisen hyvä, joten kovin pitkäksi aikaa ei tehnyt edes mieli jäädä. Teki tosin hyvää olkapäille, kun ei ollenkaan harmittanut niiden peittäminen siellä kylmyydessä. Kokemus Santa Monicasta ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, aika perus ranta, jossa ei ollut edes mitenkään erikoiset maisemat. Koska oli kylmä, ei huvittanut lähteä ollenkaan Venice beachin suuntaan, joten se jäi tällä kertaa näkemättä. On noita Californian rantoja nyt tullutkin jo kierreltyä.

Kolmantena LA päivänä suuntasin heti aamusta Universal Studioille. Koko päivän tihkutti vettä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että väkeä oli paikalla yllättävän vähän. Jonot kaikkialle olivat Jenkkien mittakaavassa kohtuulliset, 20-30 min ja koska olin yksin, sain käyttää single riders jonoa, josta täytettiin laitteisiin hajapaikoille, ja joka liikkui tavallista jonoa huomattavasti nopeammin! Päivän aikana ehti hyvin käydä Studio tourilla ja kaikissa laitteissa sekä erilaisissa esityksissä, joissa nähtiin stunt näyttelijöitä, animal actors ja special effects. Vähän harmitti, kun rakenteilla oleva Harry Potter maailma aukeaa vasta ensi keväänä, mutta kaikessa muussakin oli kyllä riittävästi nähtävää. Itse ehdin käydä muutamassa ajelussa jopa toisen kerran, mutta jos liikkeellä on isomman porukan kanssa, eli pitää jonottaa tavalliset jonot, ei ylimääräistä aikaa yhden päivän aikana luultavasti juurikaan jää.



Leffa- ja tv-sarjakaupungit eivät olekaan oikeita kaupunkeja..

Wisteria lane

Lynette Scavo's house

Jos jotain, niin huvipuistoja amerikkalaiset osaavat rakentaa! Varsinaisten vuoristoratojen sijaan Universalilla luotiin vaunun pienen liikkeen ja heilunnan sekä erikoistehosteiden avulla ihan mielettömiä ajeluja. Parasta oli kuitenkin studio tour, jossa pääsi näkemään Universalin kuvauspaikkoja ja muuta rekvisiittaa mm Criminal Mindsista, CSI:sta, Täydellisistä Naisista... Jotenkin ihan käsittämätöntä kuinka se kaikki mahtui niin pienelle alueelle. Toisaalta hassua oli myös se, miten samoja lavasteita, varsinkin niitä kaupunkinäkymiä, on käytetty vaikka kuinka monessa eri sarjassa tai elokuvassa ilman että kukaan huomaa yhtäläisyyksiä.

Stunt näyttelijöiden show, jossa näyttelijöitä mm sarjoista Sons of Anarchy ja Vampire Diaries

Animal actors show, jossa nähtiin mm pöllöjä Harry Potterista ja papukaija We Bought a Zoosta. Kuvassa koira Bridesmaidsista

Seuraava päivä oli kokonaan varattu matkustukselle Santa Mariaan. Bussi lähti vasta puolenpäivän jälkeen, joten ehdin aamulla jutella pitkän tovin majoittajan kanssa. Myös hänen kaverinsa saapui jossain vaiheessa ja syötiin yhdessä brunssi. Kiva lopetus reissulle niin mukavan majoittajan luona. Matka bussiasemalle ei tosin ollut ihan niin mukava, sillä lähdin hieman liian myöhään ja myöhästyin metrosta, jonka takia myöhästyin myös bussista ja jouduin odottamaan seuraavaa. Seuraava bussi tuli melko nopeasti, mutta pysähtyi muutaman pysäkin jälkeen odottamaan uutta kuljettajaa.. Lopulta olin Greyhoundilla vajaa 10 minuuttia ennen bussin lähtöä ja loistavasti kerkesin mukaan matkaan.

Airbnb:llä pitää molempien osapuolten jättää vierailun päätteeksi arvio vierailun onnistumisesta ja mistä tahansa huomioista, joiden luulee auttavan muita majapaikan etsinnässä. Omaan paikkaani olin erittäin tyytyväinen. "I had a great stay at ---! The apartment is perfectly located within a walking distance from the Walk of Fame, Griffith Park, LAX flyaway shuttle and a subway station so it was really easy to move around. The place was easy to find and I got good directions.
--- was very nice, friendly and happy to help with anything, and she made me feel home from the first day. Communication worked both before and during the trip. Felt really safe to be alone in LA when I had someone who knew the city and could help me with any questions. Pets were super cute but they, especially their hairs, are everywhere so you must be okay with that! I definitely recommend this place and will stay here again if I come back some day :)"
Sain myös itse kivan arvostelun, joten tästä jäi oikein hyvä ensimmäinen airbnb kokemus!

Olin LA:ssa siis yksin, mikä ennen lähtöä hieman jännitti. LA osoittautui kuitenkin ihan kelpo kohteeksi myös yksin matkaavalle nuorelle naiselle. Turistibussista näki myös turistialueiden ulkopuolista kaupunkia ja niille alueille ei tietenkään pidä kenenkään mennä yksin harhailemaan, mutta juuri niiden nähtävyyksien läheisyydessä ja rikkaammissa kaupunginosissa kuten Santa Monicassa ja Beverly Hillsissä ei mitään vaaraa ole kunhan muistaa maalaisjärjen. LA:ssa on myös melko kattava julkinen liikenne, eli vastoin yleistä käsitystä sinne ei välttämättä tarvitse mennä edes autolla. Nuo kolme päivää sujuivat siis oikein sujuvasti, mutta olin jo enemmän kuin innoissani jatkamaan matkaa kohti Santa Mariaa ja Amerikan perhettäni!

Back home

Siitä on jo melkein kolme vuotta, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Olin juuri jättänyt Californian hyvin vastentahtoisesti taakseni ja Suomessa aloin saman tien miettimään paluuta. Toisaalta odotin Suomen kouluun paluuta innokkaasti, mutta myös pelokkaasti. Koulussa haasteena olivat täysin uudet kaveriporukat nuorempien oppilaiden joukossa, ja vaikka alku olikin hyvin raskasta, löysin lopulta aivan ihania kavereita ja kaikki sujui muutenkin melko mukavasti.

Ensimmäisten suomikuukausien aikana olin lähinnä ikävästä lamaantunut, sen jälkeen aloin selvittämään kaikkia mahdollisia keinoja Amerikkaan muuttamiseksi. Ensimmäisen vuoden aikana kävin amerikka-asioita jatkuvasti läpi päässäni, jonka jälkeen elämä Suomessa alkoi viimeinkin asettumaan. Seuraavan vuoden aikana alkoi vahvasti tuntumaan siltä, että haluaisin sitten kuitenkin jäädä Suomeen opiskelemaan. Ulkomaillekin teki mieli, mutta ajatukset kohteesta alkoivat muovautumaan uudelleen.

Koko tämä aika ollaan oltu tiiviisti yhteyksissä Amerikan perheen kanssa. Sähköpostia ollaan perheen äidin kanssa lähetelty vähintään viikottain, kirjeitä ja kortteja on lähetelty puolin ja toisin ja jouluisin ja syntymäpäivisin on saanut odottaa suurempaa pakettia. Yksi parhaista asioista koko vaihdossa olikin, ettei se kestänyt vain yhtä vuotta, vaan on ollut paljon suurempi juttu.

Nyt kolmen vuoden jälkeen pääsin viimeinkin uudelle vierailulle toiseen kotiini. Ajattelin kirjoitella Amerikan kesästäni myös tänne blogiin ihan omaksi ilokseni ja muistoksi - ehkä myös osaa lukijoista asia kiinnostaa, teitä kun on edelleen kirjoilla täällä suuri joukko. Näiden kolmen vuoden aikana on kaikenlaista ehtinyt tapahtua, kävin lukion loppuun, opiskelin kaksi vuotta haaveammattini pääsykokeisiin, työskentelin vuoden ajan toisessa haaveammatissani, tapasin vaihtarikavereitani ja Amerikan kuoroporukkaa Sveitsissä, Itävallassa ja Ruotsissa, näin vaihtarielämästä myös toisen puolen isäntäperheenä sekä asuin hetken aikaa Ruotsissa aupairina. Muutaman viikon kuluttua ollaan taas suurten asioiden äärellä, kun pääsen kovan työn jälkeen opiskelemaan unelmien opiskelupaikkaan lääkikseen ja edessä on muutto toiselle paikkakunnalle ensimmäiseen omaan kotiin.

Luvassa siis matkakertomusta vaihtokaupunki Santa Mariasta ja vähän muualtakin sitä tahtia kun kerkeän kirjoitella. Mukavaa, jos löytyy muitakin kiinnostuneita lukijoita kuin minä ja yksi kiinnostuneeksi ilmoittautunut ystävä :)