Truly great friends are hard to find, difficult to leave, and impossible to forget

Tiistaina ennen Hawajin viikkoa oli Jasminin viimeinen päivä Amerikassa, koska hän oli vain puolen vuoden vaihdossa. Mentiin Theresen kanssa yöksi Jasminille ja se oli yksi surullisimmista öistä täällä, tiesin, että en tule näkemään yhtä läheisimmistä kavereistani täällä pitkään aikaan ja samalla kun hän lähti, omakin lähtö tuli paljon todellisemmaksi. Tajusin, että kesäkuussa on mun vuoro jättää hyvästit mun toiselle elämälle täällä. Mietin siellä lentokentällä itkiessäni, että tällaisen olon minä itse aiheutin elokuussa monelle ihmiselle kun lähdin tänne. Suomikavereitten kanssa kuitenkin nään vielä aivan varmasti, kun taas Jasmin asuu toisessa maassa ja vaikka sovittiin että vieraillaan, niin se vaatii aikaa ja järjestelyjä ja rahaa.

Jasmin oli ravintolassa syömässä perheensä kanssa ja me ei Theresen kanssa saatu kyytiä myöhemmäksi, joten hiippailtiin salareittiä sisään. Oli vähän murtovaras olo.

Yöllä piirreltiin Jasminin leikekirjaan tästä vuodesta, autettiin pakkailussa ja sitten lähdettiin lentokentälle. Ei nukuttu koko yönä, joten seuraavana päivänä väsytti, oli ikävä ja ihan kamala olo.

 

Therese piirsi Suomen lipun väärin.

Sain itse tänään kirjeen EF:ltä ja sain tietää mun lähtöpäivän. Aion kuitenkin siirtää sen myöhemmäksi ja en aio kertoa teille alkuperäistä päivämäärää, ettei kukaan vaan ala odottaa mua sinne liian aikaisin. Oli kyllä niin huono päivämäärä, että meinas itku tulla kun ajattelin että pitäis niin aikaisin lähteä kotiin. Nyt pitää vaan miettiä, että haluanko siirtää lennon vikalle mahdolliselle päivälle (30.6) vai EF:n vikaan lentoaaltoon (26-28.6), mikä olisi vähän halvempi vaihtoehto, mutta toi 2-4 päivää olisi kuitenkin lisäaikaa ja tekisi mut onnelliseksi. Voin sanoa että I'm having a really hard time ton päätöksen teossa.

"I know, when you're there, all you want is to stay! And yea, stay as long as possible, but I promise, it won't be that bad at home (:" - Jasmin