Aloha! Hawaii 21.-28.1.2012

Vietin viime viikon Hawajilla muiden Californian, Nevadan ja Coloradon vaihtarien kanssa. Meitä oli porukassa 53 henkeä, 46 vaihtaria, 5 valvojaa ja kaksi 12 vuotiasta poikaa, jotka olivat valvojien lapsia. Varmaan puolet vaihtareista oli Norjasta.. Se oli outoa koska yleensä ne on kaikki saksalaisia. Tuolla oli myös paljon ruotsalaisia ja muutama norjalainen ja kaikki noi muut skandinavialaiset (paitsi minä ja Therese) puhuivat keskenään niitten omia kieliä, kun ne pystyy niitä kaikki toisiaan jotenkuten ymmärtämään. Meillä oli sääntö että pelkkää englantia, mutta ei se niitä estänyt ja niiden kanssa ei siis tullut vietettyä kovin paljon aikaa, koska mun ruotsi ei ihan noin sujuvaa ole. Kahteen ruotsalaiseen tyttöön Jessicaan ja Lindaan tutustuin ja he olivat tosi kivoja ja puhuin niitten kanssa vähän ruotsia ja sovittiin kaikenlaiset Ruotsi-Suomi vierailut ja luvattiin kirjoittaa toisillemme koko ajan viestejä facebookissa ruotsiksi.

Oikea kookos

Minä ja Kim pelamassa jalkapalloa (ja meidän piha)

En tiiä miks mutta monet vaihtarit tuolla muistutti mun tuttuja. Mariacristina Italiasta näytti ihan Kialta ja yks toinen tyttö Jeminalta. Ja kaikki paikannimet kuulosti mun mielestä suomalaisilta (ne oli kaikki tyyliin kalapala, pupukupu jne)

Max ja Mariacristina seisomassa vierekkäin (Mary muistutti mun mielestä Kiaa)

 Mulla oli älyttömän mahtava viikko ja sen aikana näin todella paljon enemmän, mitä luultavasti omalla järjestämällä lomamatkalla olisi päässyt kokemaan.

Matkaan lähdettiin perjantaina. Kathy ajoi meidät 14 vaihtaria Los Angelesiin. Mukana oli mun paras kaveri täältä Therese ja muita mun tuttuja Kathyn valvontaryhmästä. Yövyttiin LAssa hotellissa ja aamulla lennettiin LAX-Honolulu. Toi lentäminen oli taas se iso paha juttu mun ja Hawajin välissä ja olin siellä lentokentällä todella valmis maksamaan Hawajin matkan hinnan tuplana uudestaan ettei tarvitsisi menna, mutta selvisin siitä hyvin ja mitään en korvissa tuntenut mun lentokonekorvatulppien ansiosta.

Loppulauantai oleiltiin meidän majapaikassa Camp Kokokahissa ja pelattiin jalkapalloa, syötiin, tutustuttiin ja kauhisteltiin missä oikeen joudutaan viikko asumaan. Meille oli 31 tytölle ja kolmelle naisvalvojalle kaksi suihkua ja joka puolella oli hämähäkkejä, gekkoja ja muuta hauskaa.

Meilla oli tollanen oma ranta majoituspaikan pihassa, mutta se oli aika huono ja ei mitenkaan verrattavissa kunnon Hawaii beacheihin.

Loppuviikosta kyllä sitten huomasi, että ei niillä asumisolosuhteilla hirveesti väliä ollut ja ei me paljoa aikaa siellä edes vietetty. Ainoo kökkö juttu oli toi suihku, koska jono sinne oli pitkä ja iltaisin tultiin myöhään takaisin ja aamuisin oli aikainen herätys.

Sunnuntaiaamupäivällä mentiin international flea marketiin. Siellä myytiin kaikenlaista turistitavaraa kojuissa halvalla. Meillä oli siellä vain kaksi tuntia aikaa kierrellä ja se ei riittänyt mihinkään. Meillä jäi yli puolet näkemättä, vaikka niissä kojuissa myytiin kyllä kaikissa aika samanlaista tavaraa.

Loppupäiväksi mentiin rannalle. Eka rantapaiva meni ihmetellessa etta nyt ollaan oikeesti Hawajilla ja maisema on tollainen. Oli upeat nakymat.

 

Sunnuntaina oli meidän naapurisaarella maanjäristys ja siitä sitten oli varoituksia että meille saattaa tulla pikkujäristys, isoja aaltoja ja välillä maanjäristyksistä merellä saattaa tulla tsunami. Puhuttiin vähän että mitä tehdään jos tulee tsunamihälytys, mutta lopulta selvittiin ilman vaaraa, ainoastaan monet rannat olivat seuraavana päivänä suljettuina isojen aaltojen takia.

Maanantaina mentiin aamulla kävelemään Diamond Head Hike. Oli tosi kuuma ja join kyllä paljon vettä, mutta mulla alkoi silti särkemään päätä.

Tän jälkeen mentiin Waikiki beachille, jossa vaan otin aurinkoa enkä jaksanut mennä muitten kanssa semmosilla surffilaudoilla minkä päällä seisotaan ja melotaan (stand up paddling).

Noin kahden tunnin vapaa-ajan jälkeen mentiin katamaraanille, jolla sitten luultavasti näytin niin kipeältä että Kathy (mun aluevalvoja) tuli kysymään oonko okei ja antoi mulle sitten jonkun lääkkeen. Se ei auttanut mihinkään ja toinen valvoja Ken käski mut varjoon istumaan ja syömään jääpaloja. Nekään ei auttaneet ja sitten kun se laiva lähti liikkeelle niin sitten vasta tulikin paha olo ja koko matkan nuokuin siellä laivan reunalla ja oksensin ainakin neljä kertaa.

Muilla oli tosi hauskaa ja ne näki valaita (joita mä yritin katsoa mutta pää ei pysynyt pystyssä). Risteilyn jälkeen laivan ohjaaja semmonen komea nuori mies tuli mut auttamaan portaat alas ja mulle kaadettiin vettä päälle ja en muista miten muuten ne yritti mua virvoittaa. Olin siinä vaiheessa melkeen ihan pyörtymispisteessä enkä kauheesti muista mitä tapahtui. (Muut myöhemmin kertoivat että olivat kateellisia ja halusivat tän miehen auttavan nekin pois laivasta)

Jouduin sit menee yhen valvojan Kimin (joka asuu Hawajilla) kotiin nukkumaan loppupäiväksi kun muut vietti ranta- ja shoppailupäivää Waikikilla. Illalla kun Ken ja toinen valvoja Katrina tulivat hakemaan mua, niin muistan että en saanut paitaa ite päälle ja Kenin pakottamana söin puolikkaan crackerin ja sitten oksensin. Nyt kun jälkeenpäin muistelen, niin vaikka mulla olikin yksi mun elämän pahanoloisimmista päivistä, niin muistan vaan että kaikki olivat mulle tosi kivoja ja auttavaisia ja tää ei mun koko matkaa päässyt pilaamaan. Varsinkin Ken ja Kathy olivat tosi ystävällisiä ja kyselivät koko loppuviikon millainen on olo. Tuolla vaan kun makoilin kipeenä, niin mulla tuli ihan kauhee ikävä mun jenkkiperhettä. Se oli aika outoo ku ei mul oo niit viel kertaakaan ennen ollu tolleen ikävä.

Tässä katamaraanilta kuvia mitkä Therese otti mun kameralla (kun mulla oli jo aluksi niin huono olo että annoin mun kameran sille heti aluksi että saadaan jotain muistoa siitä kun se hukkasi omansa jo ennen matkaa)

 

Tiistaina mulla oli vielä paha olo, mita en kertonut meidan valvojille, koska en halunnut jäädä taas kahestaan jonkun valvojan kanssa koko paivaksi. Sain luvan lähtea mukaan jos syön aamupalaa ja sain sitten puolikkaan bagelin syötyä. 

 

Aamulla mentiin ananasistutuksille ja siellä tuoksui tosi voimakkaasti ananas, mikä sai mut voimaan taas huonommin. Näin paljon ananaspuskia, mutta en yhtään ananasta kasvamassa siellä! :( Osa kavereista meni kävelemään isoon labyrinttiin ja osa maisteli ananasjäätelöä, mutta mä istuin varjossa Theresen kanssa ja olin luultavasti tosi huonoa seuraa.

 

 

Mun ruotsalaiskaverit Linda ja Jessica syömässä ananasjäätelöä

Ananasfarmin jälkeen pysähdyttiin yhellä rannalla jossa nähtiin kaksi isoa kilpikonnaa! Niihin ei saanut koskea, mutta nähtiin ne tosi läheltä.

Iltapäiväksi mentiin taas rannalle North Shoreen, jossa makasin koko päivän varjossa ja join vettä ja katsoin vierestä kun kaikilla kavereilla oli tosi hauskaa. Yritin ensin olla muiden kanssa auringossa, josta mulle tuli heti paha olo. Menin rannan pukuhuoneeseen varjoon seisomaan hetkeksi ja käveleminen ja pystyssä pysyminen oli erittäin vaikeaa. Therese ehdotti että käydään kastautumassa meressä jos viilentyminen vähän auttaisi, mutta kun kävelin sinne rantaan hoippuen niin Ken tuli käskemään mut menemään varjoon. Oli kyllä viisas neuvo, koska se auttoi paljon.

Keskiviikkona alkoi helpottaa. Silloin ei ollut rantapäivä, joten en joutunut myöskään olemaan suorassa auringossa. Aamulla mentiin Pearl Harboriin. Meillä oli tosi aikainen herätys että kerettäis sinne ajoissa, ja siellä sitten oltiin 7:30. Saatiin kuitenkin liput vasta 10:15 alkavaan elokuvaan, joten jouduttiin odottamaan melkeen 3 tuntia siellä kierrellen ilman oikeen mitään tekemistä. Se pikkupuisto oli nopeasti kierretty ja nähtävää ei ollut kovin paljoa.

10:15 sitten päästiin sinne leffaan, missä katsottiin video Pearl Harborista ja sen jälkeen mentiin laivalla muistomerkille. Oli tosi outo tunne, että siellä just siinä paikassa ne kävi sotaa ja siellä se uponnut laiva näkyi meressä. Ja toinen outo juttu oli että suurin osa turisteista oli japanilaisia (tai aasialaisia, mutta näytti japanilaisilta) kun ne ton koko jutun aiheutti. Tai no ei kukaan niistä turisteista mitään aiheuttanut, mutta tiiätte ehkä mitä tarkoitan.

Pearl Harborin jälkeen mentiin Polynesian Cultural Centeriin. Se oli tavallaan pieni kylä, missä oli kaikki Polynesian saaret ja niissä esiteltiin niiden kulttuuria. Oltiin ensin koko ryhmä yhdessä ja käytiin isolla veneellä ajelemassa joella ja sen jälkeen mentiin katsomaan esitystä missä jokainen saari kävi esittäytymässä (tulivat jokea pitkin veneellä ja tanssivat sen päällä niitten perinteisellä tavalla). Sitten meille opetettiin hulatanssia.

Hawajin saaren tanssiesitys.

Tän jälkeen meillä oli loppuiltapäivä vapaa-aikaa. Kierreltiin siellä ja katsottiin muutama esitys. Yhessä yks mies kiipesi palmuun poimimaan kookoksia, yhessä esiteltiin paikallista musiikkia, yhessä se sytytti tulen kepeillä. Esitysten jälkeen sai ottaa kuvia esittäjien kanssa :)

Samoan saaren esityksessa mies kiipesi palmuun.

Illalla mentiin kaikki yhdessä katsomaan iso esitys, missä ne lauloivat ja tanssivat ja se kertoi yhden ihmisen elämäntarinan. Se oli tosi hieno esitys, mutta aika pitkä ja tuntui koko ajan siltä, että olin jo nähnyt kaiken mitä ne teki. Tosi hieno tanssi oli semmonen tulijuttu, missä ne kaikki piti kädessä palavaa soihtua ja tanssivat tosi lähekkäin tosi paljon ihmisia. Ja sit kolme niistä sytytti maahan semmoset kokot ja ne hyppäs niitten päälle istumaan. Mä olisin varmaan sytyttanyt tulipalon.

Torstaina aamulla mentiin snorkkeloimaan Hanauma Bayhin. Ensin katsottiin video kaloista ja muista elaimista ja niitten säännöistä siellä, sitten meillä oli kaksi tuntia aikaa vedessä. Aluksi tuntui että tukehdun niihin laseihin ja hengitysputkeen, mutta sitten se sujuikin tosi hyvin ja näin tosi paljon värikkäitä kaloja ja kilpikonnan!! Siellä oli tosi paljon korallia, joka on teravaa ja mua pelotti osua siihen ja välillä tuli niin voimakas aalto, että se paiskasi mut siihen koralliin kun niitten korallien välissä oli tosi vähän tilaa, mutta muuten mulla oli ihan älyttömän hauskaa ja se kilpikonna oli tosi upeeta nähdä :)

Hanauma Bay

Loppupäivä oli uudestaan Waikiki beach day. Mentiin ensin rannalle, mutten jaksanut mennä surffaamaan, joten jäin osan porukan kanssa ottamaan aurinkoa. Oon jo surffannut täällä Californiassa ja tuolla Waikikilla oli niin paljon korallia meren pohjassa että kaikki jotka surffasivat maanantaina olivat täynnä haavoja ja mustelmia.

Noin tunnin päästä mulla alkoi uudestaan särkemään päätä ja lähettiin Theresen kanssa kiertelemään kauppoja ja kojuja ja kun en ollut auringossa niin se helpotti. Me saatiin vapaasti mennä minne tahansa, mutta piti pysyä turistialueella. Valvojilla oli tarina kerrottavana aiemmalta vuodelta jolloin jotkut tytöt menivät liian kauas ja joku mies lähti seuraamaan niitä ja ne joutuivat pakenemaan Burger Kingin vessaan. Ne valvojat sanoivat mulle, että nyt ne voi myös kertoa kaikille että niitten pitää juoda vettä ja suojautua auringolta tai käy niinkuin mulle ja tulee lämpöhalvaus.

Illalla mentiin yhdessä syömään Hard Rock Cafeen. Siellä tarjoilija kaatoi koko tarjotillisimen limuja mun päälle ja sitten ne eivät tuoneet mulle ollenkaan ruokaa ja kun kysyin että missä se viipyy niin kaikki muut olivat jo syöneet kun sain sen lopulta. Istuin tuolla meiän valvoja Kenin vieressä ja se sanoi että mä ansaitsisin toisen Hawajiviikon kaikesta epäonnesta mitä mulle on sattunut. Tuolla ravintolassa puhuin ainoan kerran suomalaisvaihtari Emman kanssa suomea. Vessassa se kyseli multa keitä sen kavereita tunnen mun koulusta ja keitä mä tunnen sen koulusta (ollaan molemmat Helsingissä koulussa).

Jessica & minä (paita tahmaisena limuista)

Hard Rock Cafen jälkeen meillä oli muutama tunti vapaa-aikaa ja takaisin piti olla vasta yheltätoista. Oltiin Theresen kanssa nähty jo kaikki ja oli vähän tylsää. Lisäksi alkoi sataa vettä kaatamalla, joten ei myöskään huvittanut kävellä ulkona. Mentiin istumaan sisalle kaupparakennukseen ja ostettiin jäätee ja lakattiin kynsia Theresen uusilla kynsilakoilla. Lopulta ei edes juotu sita jääteetä. Tuolla huomasin, että mun lämpöhalvaus oli juuri oikeina pävinä, koska en menettänyt juurikaan mitään Waikikilta kun sain uuden mahdollisuuden tänä päivänä.

Perjantai oli meidän viimeinen päivä. Aamulla mentiin hiking majakalle. Kävelymatka oli 2 mailia ja siellä oli älyttömän kuuma ja ei tajuttu ottaa vesipulloja mukaan ja kaikilla oli jalassa varvastossut. Toi hiking oli ihan kamala ja oltiin ihan tekemässä kuolemaa kun päästiin takaisin. Maisemakaan siella perilla majakalla ei ollut mitenkaan erityisen upea enaa kun on niita samoja maisemia katsellut koko viikon. Hienolta siis näytti, mutta luultavasti joka ikinen vaihtari olisi mieluummin viettänyt päivän rannalla uimassa ja ottamassa aurinkoa.

 

Uujea ollaan jo lähellä että päästään takaisin autoille!!!

Totuus ilman zoomia. Näettekö edes autoja tuolla kaukana?

Tän jälkeen mentiin loppupäiväksi rannalle. Taa ranta oli meidan majapaikan lahella semmonen minne ei hirveesti turisteja mene. Siella piti ottaa kaikki tavarat autosta pois, koska aiempina vuosina tuolla rannalla on varkaat rikkonu auton ikkunoita ja kayny varastamassa kaiken. Talla kertaa jatettiin ikkunatkin auki ettei niita voida rikkoa. Siella parkkipaikalla oli yhdessa nurkassa pysakoidyssa autossa nainen, joka tarkkaili autoja ja kun niita tuli niin se soitti sen kavereille jotka tulivat ryostamaan auton. Hawajilla muutenkin autoihin mennaan varastelemaan paljon, joten aina piti ottaa kaikki tavarat mitka haluaa sailyttaa mukaan jos kukaan valvojista ei jaanyt autoille.

Illalla valvojat ajoivat meidät lentokentälle neljässä eri ryhmässä. Sita ennen kaikki 31 tyttoa kavivat suihkussa ja siella pienessa kylpparissa oli ihan hirvea tungos ja ahdistavan kuuma, kun kaikki seisoivat siella jonossa ja kaikkien carry on laukut olivat siella sailossa (huoneet piti tyhjentaa jo aiemmin ja meidan check in laukut olivat niissa). On muuten tosi ahdistavaa kayda suihkussa jos sun perassa on ainakin kymmenen tyttoa jonossa tuijottamassa kelloa ja laskemassa sekunteja kuinka kauan olet siella ollut. (Oli muuten ihana tunne paasta kotiin omaan suihkuun ja sankyyn lauantaina)

Mä lähdin lentokentalle heti tokassa ryhmässä kahdeksalta. Lento kesti koko yön, puol yhestätoista vähän vaille seittemään (kahen tunnin aikaero niin se oli oikeesti vaan 6 tuntia). Aamulla LAXssä jouduttiin odottamaan 3 tuntia shuttlea, eli pikkubussia joka toi meidät Santa Mariaan.

Odottaessa nukuttiin lentokentän mäkkärissä kun ei lentsikassa ollut tullut nukuttua :) Lentokoneessa kun olin kuitenkin tosi väsynyt, niin unohdin ottaa mun korvatulpat pois nousun jälkeen ja tajusin 15 minuuttia ennen sitä kun ne pitää laittaa takaisin että mun olis pitäny ottaa ne pois. Mun toinen korva oli tosi kipee kun viidentoista minuutin päästä laitoin ne takaisin ja laskeutuessa mua vihlasi korvaa kolme kertaa tosi kipeesti (ja joka kerta pikkusen kun nielasin en tiiä miksi) ja vielä laskeutumisen jälkeen se korva oli ihan tukossa niinkuin aina ennen kävi kun en vielä käyttänyt noita tulppia lentäessä. Ei toi nyt kuitenkaan ollut mitenkään verrattavissa siihen miltä ilman niitä tulppia korvissa vihloisi ja uskon että ne taas ens kerralla toimii ihan hyvin kun vaan muistan ottaa ne pois kun ollaan noustu.

Mulla oli erittäin mahtava viikko ja en kyllä yhtään kadu että lähdin sinne! Tuleville vaihtareille voin sanoa, että ehdottomasti kannattaa mennä Hawajille tai jollekin muulle EF:n järjestämälle matkalle, mulla oli todella onnistunut viikko (kaikesta kipeydestä huolimatta), tein tosi paljon kaikkea hauskaa ja tutustuin todella kivoihin vaihtareihin ja myös meidän valvojat olivat huippukivoja. En olisi ikina osannut jarjestaa itse tollaista matkaa, missa on jokaiselle paivalle uutta tekemista ja nakemista.
Ja mulla on silti rusketusrajat vaikka jouduin olemaan varjossa koko viikon melkeen ja menetin kokonaisen auringonottopäivän Waikikilla :)