Prom

Meillä oli täällä viikonloppuna prom. Odotin sitä kyllä innokkaasti, mutta en uskonut että se olisi mitenkään erilaisempi kuin homecoming-tanssiaiset ja muutenkaan se ei ole juttu, jota olisin odottanut pitkään. Mulla oli niin kiireisiä viikonloput ennen promia joten en oikeen ehtinyt mekko-ostoksille ja päätin että käytän mun homecoming-mekkoa uudestaan. Halusin myös päästä niin halvalla kuin mahdollista, joten ei edes kovasti tehnyt mieli lähteä niitä mekkoja katselemaan. Monet käyttävät mekkoihin jopa $500, keskivertona kuitenkin noin $100-200. Se mun homecoming mekko ei ole kovin ihmeellinen, mutta ihan okei, mutta sitten torstaina ennen promia Therese lähetti mulle viestin että ne löysivät mulle mekon mitä voin lainata :) Menin sinne yöksi sitä sovittamaan ja Theresen äiti Denise (mun kuoro-opettaja) kavensi ja ompeli sitä joka puolelta pienemmäksi. En ihan aluksi tiennyt että tykkäänkö siitä mekosta vai en, mutta oli se ehdottomasti parempi kuin homecoming-mekko.
Perjantaina mentiin Theresen kanssa manikyyriin ja lakkaamaan myös varpaankynnet. Monet menivät kampaajalle laittamaan hiukset ja meikin, mutta mä päätin säästää rahaa ja selvitä omin avuin (mistä olen iloinen, koska ainakin Theresen kampaus alkoi valahtamaan jo heti kuvien oton jälkeen).
Prom päivänä menin aamusta Thereselle valmistautumaan ja sitten suunnattiin Sandyn luokse ottamaan kuvia. Me päätettiin mennä vaan nelistään tyttöporukalla ilman pareja, koska mulla ja Theresellä oli molemmilla huonoa kokemusta homecomingista ja ajateltiin että se olisi näin hauskempaa. Olen iloinen myös tästä päätöksestä :)

Sain mun host vanhemmilta corsagen eli "rannekukan". Yleensä poika hankkii parillensa ton, mutta mä sain sen mun perheeltä yllätyksenä :)

Theresen kampaus ja mun kiharrus

Mentiin syömään Red Lobsteriin, joka on yksi mun lempiruokapaikoista täällä. Illallisen jälkeen mentiin ottamaan ryhmäkuva promin valokuvaajalla ja sitten mentiin itse sinne prom paikalle. Siellä oli tosi hienosti koristeltu ja kaikenlaisia jälkiruokia ja juomia. Siel oli jätti-isoja suklaakuorrutettuja mansikoita namnam.

Mutta mikä parasta, siellä oli JASMIN!! Jasmin oli täällä puolivuotisvaihtari ja hän tuli nyt tänne kahdeksi viikoksi! :) Se tunne kun näin Jasminin puolen vuoden jälkeen oli ihan mahtava ja tuli siinä sitten mietittyä että kuinka samanlainen mahtava tunne on kohta tulossa kun näen mun ihanat suomikaverit.

Sali oli jaettu kahteen osaan, toisella puolella oli tanssilattia ja toisella puolella pöytiä ja ruokaa. Se oli tosi hyvä idea, koska homecoming dancessa musiikki oli niin kovalla ettei siellä pystynyt puhumaan kenellekään ja siellä ei pystynyt istumaan missään.

Varsinaisen promin jälkeen mentiin Denny'siin istuskelemaan meidän ryhmän, Jasminin ja hänen poikaystävänsä Ryanin ja heidän kaveriparin kanssa. Ryan antoi meille kyydin kotiin ja pääsin sitten nukkumaan noin kolmen tunnin yöunet (olin Theresellä yötä). Aamulla piti herätä aikaisin koska Theresen perhe käy kirkossa ja menin sinne heidän kanssaan. Mun toinen jenkkikirkkokokemus ei ollut oikeen yhtään parempi kuin ensimmäinenkään, en oikeen jaksanut kuunnella koko juttua kun se oli tosi pitkä ja en oikeen saanut selvää puheesta kun se tuli äänentoistojutusta. Muutenkin koko niitten kirkko on outoa, ihmiset on siellä jotenkin niin vapaasti miten mieli tekee että se tuntuu musta epäkunnioittavalta. Kirkon jälkeen syötiin lounasta ja sitten meillä oli varsity kuoron Gloria harjoitus. Väsytti ihan kauheasti ja piti yrittää laulaa kauniisti kun orkesterikin oli soittamassa. No ei oikeen huvittanut ja olin varmaan tosi huono siellä, loppupäivän oon väkisin pysytellyt hereillä ja päätin nyt laittaa kuvat koneelle ja kirjoittaa blogiin ja sitten mennä nukkumaan :)

Every 15 minutes - day

Meillä oli koulussa eilen ja tänään "assembly" kaikille junioreille ja senioreille aiheesta drunk driving. Meille ei etukäteen kerrottu mikä se on ja mentiin sitten kaikki liikkasaliin istumaan. Siellä kuultiin kuulutus jossa joku soitti hätänumeroon että meidän koulun lentopallokentällä on sattunut onnettomuus. Käveltiin sitten kaikki sinne kentälle ja siellä oli lavastettu autokolari, autot lytyssä ja ihmisiä autoissa. Toisessa autossa oli tyttö sekavana mutta ei pahasti loukkaantuneena ja toinen makaamassa puoliksi maassa ja puoliksi autossa ja verta oli joka puolella. Hän oli jo kuollut. Toisessa autossa oli kaksi pahasti loukkaantunutta nuorta. Oltiin kaikki siellä aidan takana katselemassa ja sinne paikalle ajoi ambulanssi, poliisiautoja ja paloautoja (siis oikeita aitoja) ja poliisit ja palomiehet ja ne aloittivat toimimaan kuten toimisivat oikealla onnettomuuspaikalla. Hetken päästä paikalle lensi mediheli (täällä ei siis ole yhtään rahaa mihinkään mutta yht äkkiä löytyy rahaa järjestää tämmönen) ja sinne otettiin pahasti loukkaantunut poika, toinen pahasti loukkaantunut otettiin ambulanssiin. Palomiehet joutuivat irrottamaan koko auton katon että saivat heidät ulos. Sitten paikalle tuli hautaustoimistoauto ja kuollut tyttö nostettiin sinne. Seuraavaksi poliisit ja sekava tyttö tulivat siihen kaikkien eteen ja selvisi että tyttö (joka aiheutti kolarin) oli alkoholin vaikutuksessa. Hänelle pistettiin käsiraudat ja vietiin pois poliisiautolla. Siinä olikin sitten kaksi tuntia mennyt ja jatkettiin koulua normaalisti. Koko päivän ajan kuitenkin meillä oli toinenkin tällainen juttu menossa. Koska ihmisiä kuolee Amerikassa yksi joka 15 minuutti auto-onnettomuuksissa joissa on ollut alkoholinkäyttöä mukana, niin yksi oppilas otettiin pois tunneilta joka 15 minuutti, jotka "kuolivat", jotta me muut nähtäisiin kuinka paljon ihmisiä se on ja millaista meidän elämä olisi ilman noita ihmisiä. He ovat poissa koulusta myös seuraavan päivän.

Tänään mentiin liikkasaliin uudestaan. Ensimmäisenä saliin tuotiin kaksi hauta-arkkua näyttämään sitä että kaksi ihmistä kuoli eilen siinä onnettomuudessa. Sitten katsottiin video eilisestä tapahtumasta. Nopeutettuna näytettiin kuinka se onnettomuus siivottiin ja sitten kuinka he veivät loukkaantuneet sairaalaan ja kuinka heidän vanhemmille kerrottiin että he kuolivat. Auton ajaja joutui oikeuteen ja hänet tuomittiin vankilaan päihtyneenä ajamisesta ja kahden ihmisen kuolemasta. Nuo henkilöt ja heidän vanhemmat puhuivat myös siellä ja lukivat toisillensa kirjeet jotka kirjoittivat eilen illalla. Siellä oli myös tyttö jonka äiti oli oikeasti kuollut auto-onnettomuudessa ja nainen jonka tyttären mies ja hänen paras kaverinsa molemmat kuolivat. Tänään oli todella tunteellinen päivä siellä, monet itkivät ja kyllä se sai mutkin miettimään kuinka kauheeta oikeesti olisi menettää joku tai olla itse osallisena onnettomuudessa. Täällä on oikeasti todella iso ongelma toi että nuoret ajavat autoa alkoholin juonnin jälkeen ja myös huumeiden käytön jälkeen. Täällä on todellakin huumeiden käyttö ihan eri mitoissa kuin Suomessa. Meillä on koulussa joka päivä sheriffi ja aina vähän väliä ihmisiä oikeasti pidätetään, he joutuvat oikeuteen ja heidän oikeasti lukitaan vankilaan iästä huolimatta. Tiedän henkilökohtaisesti tytön joka tultiin koulusta hakemaan ja vangittiin, tosin eri syystä kuin huumeet. Ja koska autoahan saa ajaa 16 vuotiaana, täällä myös nuoret ajavat enemmän. Joten siis every 15 minutes..

MLB Baseball Game

Eilen menin mun perheen + Mattin äidin Leslien kanssa katsomaan Tigersien ja A's:sien baseball peliä Oaklandiin. Tigers on Mattin lemppari ja A's Leslien, Heidi tykkää Gianteista. Mulla oli hauskaa, tosin se peli oli erittäin pitkä ja luulin että siinä olisi tapahtunut vähän enemmän. Niillä oli niin hyvät pitcherit (joka syöttää pallon) että kovin montaa kertaa eivät lyöjät osuneet palloihin. Silloinkin kun osui, joku sai sen suoraan ilmasta kiinni, jolloin tulee palo ja pelaaja joutuu pois kentältä. Tulos oli 3-0 A's voitti.

at A's stadium

Cotton Candy

Jake sai nimmarin A's norsu maskotilta :)

Koulussa oon viimeiset noin 7 kuukautta ollut erittäin tylsistynyt ja turhautunut. Koko vuoden aikana me ei olla tehty yhtään mitään, mutta nyt joka ikinen opettaja antaa samaan aikaan ison loppuprojektin. Oon jo kuvikseen tehnyt tiedonhaku paperin Zaha Hadid arkkitehdista, pitäisi mennä taidegalleria vierailulle ensi viikolla, nyt oon tekemässä musiikin historiaan julistetta Mariah Careysta, econissa meillä on osakeprojekti missä seuraan kahdeksan yrityksen osakkeiden hintoja ja teen niistä tosi monta erilaista kirjoitusta tai kaaviota, interior designissa ollaan tekemässä isoa suunnitelmaa missä pitää piirtää se talo, kaikki huonekalut, värittää ja laittaa kaikki kattolamput ja pistorasiat ja suunnitella myös piha. Molemmissa kuoroissa meillä pitää laulaa loppukokeena jokin omavalitsema laulu ja olen yrittänyt etsiä niihin musiikkia ilman että kukaan laulaa siinä. Ei muuten löydy ihan helpolla. Löysin yhteen kappaleeseen pianosäestyksen mistä en ite kauheesti tykkää, mutta meidän opettaja kyllä varmaankin pitää pianosta enemmän kuin alkuperäisestä.

Minä koulussa syömässä  cup o noodles

Minä koulussa syömässä merilevää

Nyt jään odottamaan tän iltaista täydellisten naisten päätösjaksoa ja odotellessa jatkan mun musiikin historian projektia

Powder Puff & Wedding

Anteeks ku kirjotin viime kerralla niin huonon postauksen Hearst castlesta. Ei ollut kauheesti innostusta, mutta tuntui että pitäis jostain kirjoittaa. Nyt kirjotan paremman tai ainakin laitan kuvia.
Vähän aikaa sitten meillä oli koulussa Powder Puff jalkapallopeli, jossa tytöt pelaavat ja pojat ovat cheerleadereita. Tämä oli kyllä paras peli kaikista jalkapallopeleistä. Se peli ei mua kauheasti kiinnosta, mutta tällä kertaa riitti cheerleadereissa katseltavaa :)) Menin peliin Jerominen kanssa ja myöhemmin Therese liittyi joukkoon.

Go seniors!

Warrior band

Pelin jälkeen mentiin meille yöksi ja katsottiin leffa Jeepers Creepers. Seuraavana päivänä mentiin lounaalle Orcutt Burgeriin (maailman toiseksi parhaat hampurilaiset in n outin jälkeen) ja sieltä käveltiin koululle katsomaan meidän koulun musikaali the Little Shop of Horrors. Esitys oli parempi kuin mitä kuvittelin että se olisi. Mulla on koulussa kolme saman opettajan (mrs Paulus) tuntia ja katottiin toi musikaali leffa jokaisella niistä eli olin jo ihan kyllästynyt siihen varsinkin kun ensimmäinenkään kerta ei ollut kovin innostava. Tuolla oli kaikki näyttelijät mun kavereita varsitysta, mikä teki siitä vielä paremman.

Jakella on sen T-ball kausi lopuillaan. En pääse sen vikaan peliin kun menen Heidin kanssa häihin, mutta menin tokavikaan. Mulla oli siellä tosi hauskaa :) Istuttiin katsomossa Mattin (host isä) kanssa ja Matt on niin hauska :DD

En oo mun perheestä kovin paljoo kirjottanu tänne muuta kuin että hyvin menee. Se on kyllä totta, että hyvin menee ja että tänne muuttaminen oli paras juttu mitä olen koko vuoden aikana tehnyt. Ensimmäisen perheen kanssa tunsin vaan olevani niillä kylässä eivätkä ne olleet mulle mikään perhe. Täällä se on ihan erilailla ja mua kohdellaan perheenjäsenenä. Jake on tosi ihana suuren osa ajasta, mutta kyllähän sen jutut välillä ärsyttää ja välillä se yrittää ihan tahallaan ärsyttää. Heidi ja Matt on molemmat tosi kivoja ja hauskoja. Mattilla on ehkä vähän enemmän kaikenlaisia hauskoja juttuja ja oikeesti me kaikki vaan nauretaan täällä koko aika kaikelle oudolle. Heidin kanssa olen tosi läheinen ja puhutaan sen kanssa paljon asioista, joista en kovin monen ihmisen kanssa puhuisi. Muutenkin mulla on molempiin tosi erityiset välit, koska he ovat mulle enemmän kavereita kuin omat vanhemmat, mutta enemmän vanhempia kuin mun kaverit. Eikä mulla siis ole ikinä ollut tämmöisiä ihmisiä mun elämässä.

En voi olla iloisempi siitä kuinka hyvin kaikki sitten tän perhejutun kanssa lopulta menikin. Silloin kun muutin, en kirjoittanut paljoa syistä tai oikeen mitään siitä, koska ensin en viitsinyt valittaa kun ajattelin että ehkä se on vaan niin että alussa kaikilla menee vähän huonommin ja kyllä se siitä lähtee sujumaan. Sitten kun päätin että ei se siitä mitenkään parane, niin kaikki tapahtui tosi nopeasti ja viikossa mulla oli uusi perhe. Sitte jo muutinkin mun opettajalle asumaan (yks awkwardeimmista jutuista mitä oon ikinä tehnyt) ja ihan tuurilla kävi että täällä sitten sujuikin, koska en tiennyt Heidistä ennestään yhtään mitään muuta kuin mitä koulussa opettajana sen näen, en siis oikeasti mitään. Yksi mun kaveri täällä ei ollut tyytyväinen sen perheeseen ja halusi muuttaa ja hän sitten etsi uutta perhettä pari kuukautta, koska ei halunnut päätyä toiseen yhtä huonoon (muutti sitten eikä ole vieläkään täysin tyytyväinen). Mä vaan halusin sieltä vanhasta perheestä ja huonosta tilanteesta pois mahdollisimman nopeasti (plus ne olivat juuri muuttamassa uuteen kotiin ja eivät halunneet mua sinne mukaan kun kerran olin lähdössä) niin paljoa ajattelematta kysyin ensimmäiseltä (ja ainoolta) mukavan tuntuiselta ihmiseltä joka oikeesti voisi ottaa mut niille asumaan. En edes ajatellut kysyväni keltään kavereilta, koska jos niiden perheessä ei sujuisikaan, olisi iso mahdollisuus menettää tämä kaveri ja kaikki meidän yhteiset kaverit (mikä on käynyt yhdelle toiselle vaihtarille) ja sitä en tietenkään halunnut. Olisihan sekin ollut ei kivaa jos täällä ei olisi sujunut ja mä en olisi voinut vaihtaa mun interior designia toiseen aineeseen ja joutuisin menemään joka päivä Heidin tunneille, mutta onneksi niin ei käynyt :) Perjantaina kysyin, maanantaina mulla vahvistui perhe ja parin päivän päästä muutin. Täällä aina välillä naureskellaan tavalle, jolla Heidi kysyi Mattilta voisiko ne ottaa mut tänne. Kunnon tarinan oli täällä kertonut sille kuinka olin niin surullinen koulussa että mun perhe ei välittänyt musta ja mut käskettiin lähtemään ja mun surunaamaa ei voinut sitten vastustaa ja niinpä sitten päädyin tänne. Ja hyvä niin.

Juuri tässä kun kirjoitan tätä niin Jake tuli sanomaan että kirjoita sun kavereille että mä laulan ja tanssin Move it move it (madagascarin tahtiin) ja sun pitää nyt lopettaa kirjoittaminen että voit tulla mukaan tanssimaan :)

Tänä viime viikonloppuna menin Heidin kanssa sen siskopuolen Julian häihin San Franciscoon. Ajettiin ensin Mattin äidin Leslien luokse San Joseen syömään lounasta ja pukeutumaan mekkoihin ja sitten häihin, jotka pidettiin taidegallerian pihalla. Ensin oli vihkimisseremonia, just semmonen kun telkkarissa eli valkoset tuolit suihkulähteen vieressä ja viulun ja sellonsoittajat soittamassa. Vihkiminen ei ollut yhtään uskonnollinen (mikä olis ollut hauskaa jos olisi ollut koska se olis ollut juutalainen). Se seremonia oli tosi kiva, ei liian pitkä, mutta ei liian lyhyt. Siinä pari kaveria menivät lukemaan runon tai jonkun lyhyen tekstin ja Julia ja Michael sanoivat vihkivalat (niinkuin aina telkkarissa). Lopussa he kävelivät pois viulunsoiton säestämänä ja sitten sieltä nurkan takaa tuli meksikolainen kolmikko soittaen meksikolaista musiikkia, koska samana päivänä oli cinco de mayo eli meksikon itsenäisyyspäivä (täällä on niin paljon meksikolaisia että sitä juhlitaan täällä ihan yleisesti) Tän jälkeen oli "coctail hour" eli jonkin verran aikaa jutella ja nähdä kaikkia sukulaisia ja juoda juomia. cinco de mayon kunniaksi siellä oli meksikolaisia juomia paljon. Sitte mentiin syömään illallista, mikä oli aika outo. Ensin saatiin kulhollinen salaattia pöytään josta ei riittänyt kaikille. Sitten ehkä noin 10 minuutin päästä ne tulivat kysymään halutaanko me lisää salaattia. Noin 15 minuutin päästä tuotiin toinen pieni kulhollinen riisiä ja sanottiin että pian tulee kanaa, joka sitten tuli taas noin 10 minuutin päästä jolloin riisi oli jo kylmää tai olit jo syönyt sen. Uudet 15 minuuttia ja pöytään tuotiin kypsennettyjä vihanneksia, ja taas noin 15 minuuttia ja tuotiin tri tippiä, joka on tietyllä tavalla leikattua lihaa ja sen päällä oli superhyvää meksikolaista valkosipulisalsaa.

Illallisen jälkeen mentiin Heidin kanssa photoboothiin ottamaan hienoja valokuvia meistä ja sen jälkeen oli kakun leikkaamista ja tanssimista. Siinä sitten koko ilta meni kierrellessä ympäriinsä ja puhumassa ihmisille. Siellä ne tanssivat pari juutalaista tanssia missä ne meni ympäriinsä piirissä ja näytti hieman oudolta. Siellä oli myös cinco de mayon kunniaksi piñata. Täällä on niitä joka paikassa.

Lähettiin joskus kymmenen aikaan takaisin Leslielle, nukuttiin siellä yö ja seuraavana päivänä ajettiin kotiin.

Nyt sitten viikko taas koulua ja tylsää art projektia ja music history projektia mistä ei tule ikinä valmista koska en jaksa aloittaa.