sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Santa Maria Youth in Harmony

Viime lauantaina täällä järjestettiin high school nuorille barbershop kvartetti workshop, Santa Maria Youth in Harmony festival. Barbershop quartet on siis sellaista, että ryhmässä on neljä laulajaa, joista jokainen laulaa eri ääntä (tenor, lead, baritone, bass) ja eri osien äänenvoimakkuus menee sillain erilailla kuin tavallisesti kuorossa, jossa kaikki laulaa yhtä voimakkaasti. Barbershopissa mitä matalampi ääni, sitä voimakkaammin tulee laulaa ja korkein ääni (tenori) ei laula melodiaa niinkuin yleensä. Koulussa annettiin vain varsity kuorolaisille mahdollisuus mennä, koska meidän kuoro-opettaja halusi vain parhaat edustamaan meidän koulua. Siellä tapahtumassa oli kyllä sitten tosi eritasoisia laulajia.

Mentiin sinne aikaisin aamulla ja saatiin kamalat keltaiset T-paidat mitkä piti vaihtaa päälle. Meillä oli päivän aikana kymmenen puolentunnin pituista "oppituntia". Aloitettiin lämmittely ja äänenavaustunnilla, jonka jälkeen koko ryhmän kanssa kokeiltiin ensimmäistä laulua Lean on me. Seuraavaksi mentiin pelkän oman ääniryhmän kanssa harjoittelemaan omaa osaa. Lauloin itse baritonia, joka on lähinnä mun äänialaa alttoa. Bari on myös siksi hauskaa, että se ei mene yhtään melodian mukaan ja on sen takia myös vaikein osa. Oman osan harjoittelun jälkeen mentiin uudelleen koko ryhmän kanssa laulamaan. Nämä tunnit toistettiin toisen laulun, Goodbye sweetheartin kanssa. Sitten oli yks tunti jolla laulettiin Gob Bless Americaa ja kansallislaulua the Star Spangled Banneria. Saatiin myös kokeilla laulamista neljän hengen barbershop kvarteteissa, mikä oli erittäin vaikeaa.
Me myös jenkkien tapaan syötiin kolme kertaa noitten tuntien väleissä.


Päivän lopuksi oli konsertti, jossa esitettiin vanhemmille laulut jotka harjoiteltiin päivällä. Mun vanhemmat ei kyllä tulleet, koska dadilla oli softball turnaus Santa Barbarassa (tunnin ajomatkan päässä) ja mom oli siellä auttamassa. Niillä sitten bussi meni rikki ja he jäivät jonnekin tienvarteen, josta mom ajoi koko joukkueen (neljä tyttöä kerralla ja sitten takaisin hakemaan uudet neljä tyttöä) jonnekin ruokapaikkaan syömään ja he odottivat neljä tuntia uutta bussia, joten myöhästyivät konsertista.
 
Kuultiin konsertissa poikien laulut, jotka siis olivat eri kuin tyttöjen. Siellä oli myös muita lauluesityksiä, Santa Barbara countyn (county johon Santa Maria kuuluu) teen star kilpailijoiden sooloja, Righetin madrigals, Orcutt academyn kuoro ja miesohjaajien kvartetti. Orcuttin kuoro lauloi can you feel the love tonightin, jonka hellukuoro lauloi viime vuoden kevätjuhlassa. Kaikki kuiskailivat siellä kuinka huonoja he olivat ja kuinka helpon laulun ne voi laulaa niin huonosti.
 
Ahdistuin siellä sitten, koska kun tämä kouluvuosi loppuu (reilu kolme kuukautta enää :( ) niin mun varsitykuorolaulaminen on ohi ja palaan ehkä takas hellukuoroon. Mun täällä yksi tärkeimmistä asioista on meidän kuoro ja oon täällä huomannut kuinka paljon tykkään laulamisesta. Ja täällä Jenkeissä on miljoona mahdollisuutta jatkaa kuorossa laulamista myös high schoolin jälkeen. Mulla tuli sitten uusi ahdistus, että mulla on enää neljä kuukautta mun vuotta täällä jäljellä, mikä tuntuu liian lyhyeltä. Juuri kun pääsin yli mun wanhojentanssi-ikäväahdisuksesta.  
 
Mulla ei sitten ollut ketään joka olisi hakenut mut kotiin ja ei ollut tietenkään kotiavaimia mukana kun yritin ottaa mahdollisimman vähän tavaraa mukaan ja en ajatellut tarvitsevani niitä, joten kukaan ei voinut antaa mulle kyytiä kotiinkaan. Menin sit Theresen ja (sen host äiti) mun musaopettaja Mrs Pauluksen perheen kanssa ravintolaan syömään. Niitten perhe on tosi uskonnollinen ja meidän piti siel ravintolassa ruokarukoilla. Sit mult kyseltiin hankalia kysymyksiä esim viekö mun perhe mua kirkkoon. No ei ku ne on juutalaisia. No entä haluisinko mä mennä niitten kanssa sitten kirkkoon joka sunnuntaiaamu että pääsisin osallistumaan kristittyjen uskonnollisiin juttuihin. Ja siellä on kuulemma jotain nuorisoryhmiäkin mihin olen tervetullut. En oikee tiennyt mitä mun olisi pitänyt niille vastailla ja ei ees tehnyt hirveesti mieli siitä keskustella. Mul oli vähän semmonen tunne, että ne luulee että on huonoa asua eriuskontoisessa perheessä, kun taas mun mielestä se on tosi hauskaa.
 
Toi päivä oli kyllä erittäin hyvä kokemus ja onneksi menin sinne. Jännitin ensin sitä neljän hengen ryhmässä laulamista niin paljon että meinasin olla menemättä. Niinkuin tossa sanoin, oon täällä todellakin löytänyt jotain mistä tykkään erittäin paljon ja musta on tosi kivaa miten paljon mahdollisuuksia täällä nuorille järjestetään ja olen siitä myös aika kateellinen ettei meillä Suomessa ole.

2 kommenttia:

  1. No, meetkö sä sinne kirkkoon nyt sitten sunnuntaisin?

    VastaaPoista
  2. En mene. Oon siellä kerran käynyt kattomassa ja sekin on siinä vielä että asun kaukana kaikesta eikä kukaan halua viedä mua minnekään kauas viikonloppuaamuisin, enkä ole muutenkaan siitä kovin innostunut

    VastaaPoista