How r u?

Ajattelin kertoa että miten menee minkäkin asian kanssa, kun näitä asioita multa sieltä suomesta eniten kysellään.

Kaverit: Koulussa on niin paljon oppilaita ja niin paljon vaihtareita, että en oo mitenkään kauheen erikoinen siellä, joten kavereita ei oo saanut ihan noin vaan, vaan niitten eteen on pitänyt tehdä töitä. Meitä vaihtareita on ainakin viistoista ja me ollaan kaikki kavereita keskenään. Yleensä syön aina niitten kanssa koulussa. Haluaisin kuitenki enemmän amerikkalaisia kavereita ja oon niitä toki jonkin verran saanut. Näitten eteen pitää vaan nähdä vaivaa. Mulla on tosi paljon sellasta kavereita joitten kanssa on tosi kivaa koulussa, mutta en oikee vielä pyytäisi niit tekee mun kanssa mitään koulun jälkeen. Sunnuntaina oon menossa Kaylan kanssa shoppailemaan. Se on tosi kiva. Cross countryssa oon saanu paljon kavereita, tosin en hirveen läheisiä vielä. Mutta siellä oon ainoo vaihtari mikä on tosi kivaa koska haluun että mulla on nimenomaan niitä amerikkalaisia kavereita ja myös "omaa elämä ilman muita vaihtareita".

Perhe: Mun host vanhemmat on oikeen mukavia. Ne on tosi nuorekkaita ja kattoo mun kanssa telkkarista täydellisiä naisia ja greyn anatomiaa ja äiti tekee tosi hyvää ruokaa! Isä on myös tosi kiva ja onhan se ihan hieno tunne että iskä on DJ. Tykkään kyllä myös perheen lapsista, välillä vaan tuntuu että niitä on liikaa. En myöskään tykkää jakaa huonetta. Mulla on kuitenki ihan kiva perhe ja koko ajan tuntuu menevän paremmin kun tutustun paremmin niihin.

Kuulin tässä yks päivä miten ne valitsi mut (tai kun kysyin) niin aluevalvoja oli ahdistellut näitä niin kauan että ne suostuivat hostaamaan welcome familynä. Sitten ne sai kaks hakemusta joista ne valitsi mut ja tykästyi sitten niin että haluski pitää mut koko vuoden. Onneks halus, täällä on muutama mun kaveri welcome familyissä ja se ei oo ihan helppo paikka mennä vaihtaa perhettä sitten kun sulla on jo yks perhe ja muu elämä hankittuna.

Tän takia muuten myös EF on sekoillut mun perhestatuksen kanssa miljoona kertaa. Niillä on vieläki rekistereissä että mun perhe on vaan arrival ja jossai Bostonin toimistossa ne varmaanki luulee että mulle etitään uutta perhettä täällä.

 

Tuolla me elellään vielä pari viikkoa. Sitten muutetaan toiseen taloon :(

EF: oon niin onnellinen että valitsin järjestöksi EFn. Oon kuullu siitä niin paljo huonoa että vähän ennen lähtöä mietitytti, mutta mun aluevalvoja hoitaa hommansa niin hyvin ja on tosi innokas ja järjestää meille paljon ohjelmaa, ja lisäks melkeen kaikilla muitten järjestöjen kautta tulleilla vaihtareilla on ongelmia niitten järjestöjen kanssa, niin oon kyllä erittäin tyytyväinen mun valintaan.

Ei nekään kuitenkaan oo ihan kaikkea osannut EFllä tehdä. Esim mun perheelle ei ilmoitettu etten syö lihaa vaikka kerroin sen niille ja ne säätää vieläkin tän perheen kanssa ja meillä on esim käynyt kaks kertaa joku järjestöihminen tarkastamassa mun huoneen koska niin toimitaan welcome familyjen kanssa. Pismo bechin campoutissa myös juttelin yhen EFn tyypin kanssa joka haastattelee kaikki vaihtarit ja se oli tosi ärsyttävä siellä ja ei tulis ollenkaan mieleen kertoa sille yhtään mitään jos täällä tulee ongelmaa. Onneks käytännössä mun ainoo EF ihminen joho tarvii olla yhteydessä on mun aluevalvoja, joka on kiva.

Enkku: Enkku sujuu miten sujuu. Oon kyllä parantunut siinä ja pystyn puhumaan melko sujuvasti mistä tahansa. Suurempi ongelma on ollu ymmärtäminen ja mulla menee kyllä vieläkin tosi paljon koulussa ohi opetuksesta, mutta pystyn hyvin seuraamaan keskustelua ja yleensä myös osallistumaan siihen tasavertaisesti muiden kanssa. Telkkaria pystyn seuraamaan hyvin jo nii ei mee täykkärit ja greyn anatomia ohi (joitten upouudet kaudet on menossa kovaa vauhtia). Luetun ymmärtäminen ei oo hirveesti kehittynyt täällä koska luen oikeestaan vaan US government kirjaa ja se ei oo ihan hauskinta ja kehittävintä tekstiä. Tai usein teen läksytki sillee että kopioin suoraan kirjasta lauseita, joita en ymmärrä kunnolla ja toivon että menee oikein. Oon kyllä ahkerasti aina kääntänyt kysymykset ja muistiinpanot huolellisesti ja mulla on joka aineessa vocabulary paper mihin kirjotan mulle uusia sanoja ja ehkä vielä joskus opettelen ne... Mutta ainaki mun suomi on ihan hämärtymässä, mikä on siis hyvä merkki. Puhun jo näitten kissalleki enkkuu.

Säännöt ja muuta semmosta: Mul ei oo kotona melkee mitään sääntöjä tai kun ihan kiltti oon niin mua ei oo tarvinnut täällä käskeä käyttäytymään mitenkään erilaisesti. Nukkumaan saan mennä mihin aikaan tahansa haluan ja saan vaikka kattoa telkkarista koko yön mitä vaan haluan. Kotiin saan tulla mihin aikaan vaan haluan kunhan nää tietää missä oon ja suunnilleen kenen kanssa. Kun esim joittenkin pitää olla kotona yheksältä, kirjottaa vanhemmille lista kaikista nimistä ja puhelinnumeroista kenen kanssa on ja vielä jonkun aikuisen puhelinnumero. Mä olin tänää Santa Barbarassa ja vanhemmille riitti tietää et oon siellä shoppailee parin vaihtarin ja yhen host äitin kanssa ja ei mitään aavistusta monelta oon tulossa. Olin sit kotona noin 10:30pm ja se on ihan ok aika.

Teen täällä vähän kotitöitä, tai mulla on tässä kuussa kissan ruokkiminen ja astianpesukoneen tyhjentäminen. Sit mun pitää pestä omat pyykit ja pesen siin samalla myös siskon pyykit mikä on kyl pikkasen epäreiluu ku se oon aina minä joka tekee kaiken, koska jos ootan että se tekee jotain niin mult loppuu vaatteet kesken. Mul ja siskoilla on kaikilla jotain hommia ja en tajuu miten ne jaksaa valittaa niistä ja yrittää vältellä niitä. Mä ihan mielelläni ruokkisin koiranki kun vaan kerranki päästäis lähtee ajoissa kouluun eikä tarvis miettii onko kukaan ruokkinut ja kun ei ole, niin lähtö myöhästyy ja lopulta mun pitää juosta täysillä että kerkeen tunnille.

Koulu: Koulussa menee íhan hyvin. Oon nyt vaihdellut lukujärjestystä sata kertaa ja vihdoin saanut paljon helppoja ja kivoja aineita ja pääsin myös eroon ikävästä enkunopettajasta, joka otti tavakseen huutaa mulle joka kerta kun en tajunnut jotain. Todistukseen sain neljä Ata ja kaks Btä joista toinen oli B+ joten ihan hyvin siellä menee. Enää ei kuitenkaan oo mitenkään kauheen ihanaa ja kivaa joka aamu herää amerikkalaiseen high schooliin enkkua puhumaan vaan kaikki on jo ihan arkea ja tylsääkin välillä.

Suomi: Varsinkin koulussa täällä on ennen kaikkea oppinut arvostamaan Suomen koulua. Tykkään kyllä mun aineista ja eväistä paljon enemmän kun suomen aineista ja kouluruuasta, mutta näitten koko high school on kunnon leikkimistä täällä.

 

Tykkään myös paljon enemmän suomen tavasta kasvattaa lapsia ja antaa niitten tehdä asiat itsenäisesti. Tosta tuli mieleen että täällä ei saa mennä ollenkaan lääkäriin ilman että vanhempi on mukana siellä huoneessa jos oot alle 18. Sit ku kerroin mun vanhemmille et jos Suomessa meet yksin lääkäriin niin ne ei saa kertoo sun vanhemmille mitään jos et anna lupaa. Nää oli sitte täällä että O_O häääh

 

Mut nii ei mulla silti oo varsinaisesti Suomee ikävä, koska täällä on kaikki hauskaa ja erilaista ja silti ihan tavallista arkea. Suomen ihmisiä on pari kertaa ollu ikävä mutta ei kertaakaan mitään semmosta että haluisin täältä lähtee pois. Oon mä kyllä miettinyt täällä välillä sitä samaa mitä ennen lähtöä että miks ihmeessä tulin sekottaa mun elämän tänne, mutta nyt tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen että päätin sen tehdä.