back to SM

Haaveeni lähteä vaihto-oppilaaksi syntyi joskus kauan sitten ala-asteen loppupuolella, kun järjestöt alkoivat lähettää mainoksiaan kielikursseista. Minuun mainonta selvästi upposi, ja aloin heti suunnitella lähtöä sitten muutaman vuoden kuluttua, kun olisin vähän vanhempi ja osaisin enemmän englantia. Haaveilin perhe-elämästä ulkomaisessa perheessä, halusin oikeasti kuulua perheeseen tasavertaisena jäsenenä ja olla yksi paikallisista. Kun sitten kasvoin ne muutamat vuodet vanhemmaksi, ymmärsin, ettei pelkkä kielikurssi tähän riittäisi ja aloin haaveilla paljon isommasta asiasta, kokonaisesta vuodesta.

 

Kun sitten lähdön aika tuli, lähdin odottavaisin mielin valmiina elämään kuin amerikkalaiset ja haaveissa mahdollisesti elinikäiset ystävyyssuhteet Amerikkaan. Melko pian huomasin, että tämä ei tulisi ikinä onnistumaan ensimmäisen perheen kanssa. Onneksi päätin, että en voi hukata vuotta asumalla perheessä, jossa minua kohdeltiin täysin välinpitämättömästi ja päädyin vaihtamaan toiseen, aivan ihanaan perheeseen, jonka kanssa asuin loppuvuodenvuoden ja tulin sellaiseksi perheenjäseneksi, jota ei ole unohdettu vaihdon jälkeenkään. Perheeni oli alueeni isäntäperheistä ainut, joka ei ollut koskaan edes ajatellut ottavansa vaihto-oppilasta, mutta he ovat olleet kaikista tietämistäni isäntäperheistä parhaita yhteydenpidossa. Kun kolme vuotta sitten lähdin heiltä, sain kuulla, että vaihtarin ottaminen oli heille ainutlaatuinen juttu, he eivät koskaan halua toista, koska ensimmäisen kanssa oli niin hyvä kokemus, että he haluavat käyttää kaiken aikansa siihen.

 

Viimeiset kolme vuotta ollaan oltu yhteyksissä vähintään viikoittain, yleensä useammin. Äidin kanssa kirjoitetaan sähköpostia, isän kanssa Facebook viestejä ja pikkuveljelle olen lähettänyt oikeita kirjeitä ja kortteja. Jouluna ja syntymäpäivinä ollaan muistettu puolin ja toisin. Kuten jo aiemmin sanoin, nyt jälkeenpäin olen saanut huomata, että yksi parhaista asioista koko vaihdossa oli se, että omalla kohdallani se on kestänyt  jo useamman vuoden. Ja kuten tällä kertaa sain kuulla; "you'll be stuck with us for the rest of your life. We'll send you messages all the time and I'll keep bugging you even if you dont answer me." Sounds good to me. 

 

Solvang

Olen viimeksi viettänyt synttäreitä kotona Suomessa ennen kuin lähdin viime kerralla Amerikkaan. Ei poikettu perinteestä tänäkään vuonna. Yksi päivä ehdittiin rauhassa oleilla vain perheen kanssa, kunnes sitten herättiin synttäripäivään, joka oli samalla jenkkien father's day, eli juhlittiin samalla vähän perheen isääkin. Aamulla pidettiin lahjojen jako, jonka jälkeen lähdettiin kiertelemään Solvangiin, puolen tunnin päässä olevaan tanskalaiseen turistikylään. Solvangissa odotti toinen synttäriyllätys, nimittäin sain valita oman tervis kupin kuppikaupasta. Tämä muki pitää siis kylmät juomat kylmänä ja kuumat kuumana, ja niitä saa mm kaikilla urheilujoukkueiden logoilla, joten perheelläni on näitä about sata.



uusi Big Bang Theory -muki, synttärikortti ja lahjakoru

Synttärilahjoihin oli selvästi halunnut itse kukin panostaa tänä vuonna, kun ne pääsi oikeasti kasvokkain antamaan. Itsekin vein jo pikkuveljelle valmiiksi 9-vuotislahjan, koska sain nyt kerrankin vietyä jotain vähän isompaa, eikä tarvitse yrittää mahduttaa postipakettiin.

Illalla käytiin synttäri-illallisella Red Lobsterissa, jossa asiaan kuului toki myös 21v synttäridrinkki, ilmainen jäätelöjälkkäri ja tarjoilijoiden esittämä synttärilaulu. Kotona paljastui vielä viimeinen synttäriyllätys, hyvin amerikkalainen suklaakakku.

Synttäreiden jälkeen palattiin nopeasti arkeen. Heti maanantaina veljellä oli playdate kahden kaverin kanssa, jolloin lähdettiin heidän kanssaan keilaamaan ja froyolle. Samana iltana isovanhemmat saapuivat San Franciscosta meille viikkoa viettämään. Aluksi en ollut kovin innostunut tästä sukulaissosialisoinnista, mutta se olikin lopulta aika kiva juttu, sillä muutamana päivänä isovanhemmat veivät veljen tekemään omia juttuja heidän kanssaan ja minä sain vanhemmat kokonaan itselleni. Kun niiden veljen mielestä tylsien aikuiskuulumisten vaihto on niin paljon helpompaa, kun on vain ne aikuiset paikalla.

Ruokatottumukset ovat meidän perheessä muuttuneet täysin päinvastaisiksi, kuin ennen oli. Tuossa pari vuotta sitten erään tapahtuman jälkeen vanhemmat alkoivat ajattelemaan enemmän omia elämäntapojaan ja sen jälkeen onkin jokaisesta ruokapaketista tarkistettu rasvan, suolan ja sokerin määrät ja niitä kovasti vältelty. Maanantaisin syödään pelkkää kasvisruokaa ja muuten myös kanaa ja kalaa. Tällainen ruokavalio sopi oikein hyvin myös minulle, vaikkakin kyllä kanaa en yleensä syö ja kaksi hot dog makkaraa jouduin myös kesän aikana syömään.. Ravintoloissa ja pikaruualla käyvät tosin edelleenkin aika usein, noin kerran päivässä, mutta ovat vaihtaneet mm mäkkärin subwayhin, astetta parempaan. He ovat myös hankkineet kaikenlaisia liikuntavälineitä, joita myös oikeasti jaksavat käyttää. Koko perhe käy yhdessä lenkillä, jopa koira, joka ei aiemmin päässyt kotipihaa pidemmälle. Uusi elämä myös näkyy selvästi molempien olemuksessa ja tietysti myös yhteensä yli 20 kilon painonpudotuksessa.

Yhtenä päivänä pidettiin äidin ja isoäidin kanssa tyttöjen päivä, johon kuului muun muassa manikyyri ja kävelyretki Waller parkiin. Kävelyretki loppui hieman lyhyeen, sillä minua pisti ampiainen jalkaan, eikä kävelystä oikein tullut sen jälkeen mitään. Oli siis sellaisessa kohdassa se pistos, että jalan päälle ei voinut varata sinä päivänä ollenkaan painoa. Myöhemmin matkan aikana minua puri myös hämähäkki kylkeen istuskellessani pihalla. Jäi aika mielenkiintoisen näköinen jälki, mutta onneksi lähti pois eikä kummassakaan tilanteessa tarvinnut onneksi kääntyä jenkkien ensiavun puoleen, tuolla kun nuo puremat ja pistokset voivat oikeasti olla tosi myrkyllisiä.

Tyttöjenpäivän manikyyrit kolmessa sukupolvessa

Käytiin vielä toisen kerran Solvangissa isovanhempien kanssa. Tanskalaiskylästä löytyi joulukauppa, jonka ikkunassa oli tällaisen pohjoismaalaisen mielenkiinnon herättäviä koristuksia.

 

Siinä yhtenä päivänä meillä oli myös father daughter day, jolloin käytiin host iskän kanssa sekä lounaalla että päivällisellä ja siinä välissä monessa muussa paikassa kuten barnilla. Edellisen kerran kun kävin Avilan barnilla, todella moni eläin näytti odottavan poikasia. Muistattehan vielä muutaman postauksen takaisen soon-to-be mommy goatin. Tällä kertaa päästiin nyt niitä pikkueläimiä sitten näkemään!

 

Hyödynnettiin toki isovanhempien läsnäolo myös perhe photosoottien merkeissä. Otettiin tosiaan myös muutama kuva ylävartaloista, jotta on itselle muutakin katseltavaa kuin varpaat.

pakkohan sitä oli myös pitää pari drunken nightia

Siinähän se ensimmäinen viikko meni todella nopeasti. Mitään erityisen ihmeellistä ei tehty, mikä oli kivakin kun lähinnä vain tavallista yhdessäoloa halusinkin. Kaikki oli niin kuin ennenkin, ihan kuin olin toivonutkin :)