perjantai 31. heinäkuuta 2015

New York

 
Heinäkuun alkupuolella oli sitten aika jättää Kalifornia ja suunnata kohti itärannikkoa. Isovanhemmat veivät minut lentokentälle aikaisin aamulla ja matka kestikin sitten iltaan asti. Koko viiden ja puolen tunnin lento oli yhtä turbulenssia, joten taaskaan ei päässyt matkalla oikein rentoutumaan. Yhdessä vaiheessa pyydettiin jopa lentoemäntiä istumaan ja heti perään joku heistä kuulutti, että nyt pitää tarkistaa että vieruskaverillakin on turvavyöt päällä, ettei kukaan putoa penkiltä. Siinä vaiheessa pelotti, mutta onneksi mitään erityisen kamalaa ei tapahtunutkaan. JFK:lle laskeuduttiin puoli kuuden aikaan illalla, jonka jälkeen seikkailin airtrainin ja metron kautta majoituspaikkaani Williamsburgiin. Majoituin taas airbnb paikkaan, josta minulla oli myöskin kaverin suositus. Olin tähänkin paikkaan oikein tyytyväinen, sillä sijainti oli melko hyvä ja hinta kohdillaan. Majoittaja oli mukava ja piti huolen siitä, että pysyin turvassa ja tiesin, miten mihinkin pääsee. Asunnossa majoittui samaan aikaan myös nuori pari Australiasta ja heidän kanssaan oli mukava jutella aamuisin ja iltaisin.
 
Saavuin viimein asunnolle ensimmäisenä iltana seitsemän aikoihin, jonka jälkeen päätin heti lähteä kauppaan ja illalliselle. Koko illan oli vähän kummallinen olo, kun pääsin vihdoin rentoutumaan kunnolla kun ei tarvinnut miellyttää sukulaisia ja minulla oli aikaa miettiä Amerikan perhettä. Olin myös todella väsynyt. Ravintolassa aloin melkein itkemään kun katselin perheestä kuvia ruokaa odotellessa. Kävin viisaasti myös apteekissa ostamassa melatoniinia, sillä itä- ja länsirannikon välillä on kolmen tunnin aikaero, enkä halunnut sen takia valvoa puolta yötä ja ikävöidä. Melatoniinin osto oli ohjelmanumero sinänsä. Hiukka vahvempaa tavaraa on siellä tarjolla kuin täällä meillä.. Täällähän sitä saa ilman reseptiä milligrammasta, kun jenkeissä kaikki tabletit olivat 10mg. Tuli muuten uni ihan muutamassa minuutissa, kun sellaisen imeskeli. 
 

Seuraava päivä alkoi vähän paremmalla mielellä, kun sain ison lautasellisen jenkkien parhaita muroja Lucky Charmseja. Ennen söin näitä harva se päivä, mutta nykyään kun perheeni on muuttunut terveelliseksi, he ostavat vain kokojyväkuitumuroja.

Aamutoimien jälkeen aloin odottamaan kaveriani saapuvaksi. Minulla on ollut kirjekaveri New Jerseystä jo kymmenisen vuotta. Löysimme toisemme hevoslehden kirjeenvaihtopalstalta ja kaunis kymmenvuotiaan englantini teki selvästi vaikutuksen, kun edelleenkin olemme yhteyksissä. Näin siis nyt kaverini ensimmäistä kertaa!
Kun hän sitten lopulta saapui, näytti hän aivan samalta kuin kaikissa kuvissa ja muutenkin vastasi aika hyvin ennakkokäsitystäni. Tuntuu aika oudolta viimeinkin nähdä ihminen, joka tietää minusta todella paljon ja on oikeasti yksi pitkäaikaisimmista kavereistani. Ja kyllä meillä sen verran hauskaa oli, että jatketaan kyllä varmasti seuraavatkin kymmenen vuotta :)


Lähdettiin kaverin kanssa saman tien matkaan kohti lower Manhattania. New Yorkin metro oli oikein yksinkertainen ja helppo käyttää. Metrokartasta näki oikein selvästi sen, mihin juna oli menossa ja mikä reitti on lyhin. Suuntakin oli helppo katsoa päätepysäkin mukaan. Metroa joutui toki vaihtamaan useampaan kertaan, mutta asemilla suunnistaminen sujui helposti, koska reitit oli merkitty hyvin. Metro tuntui myös turvalliselta, eikä ollenkaan niin epämääräiseltä kuin Los Angelesissa. Oli se kyllä Helsingin metroa epämääräisempi, mutta johtunee siitä, että on myös vanhempi.


Noustiin metrosta keskelle hienoja rakennuksia. Minä olisin jaksanut kävellä ympäriinsä vaikka kuinka, mutta valitettavasti kaveriani eivät korkeat rakennukset niin paljon kiinnostaneet. Minulta loppui harmillisesti puhelimesta tila, enkä voinut enää ottaa sillä lisää kuvia, joten jouduin siirtymään kameraani. Kameralla tulee paljon huonompia kuvia, mutta oikeastaan yllätyin iloisesti nyt jälkeenpäin kuvia läpikäydessä. Onhan sinne muutama oikein kelpo yksilökin sattunut joukkoon.



Aikamme käveltyä otettiin ilmainen Staten Island lautta Manhattanin eteläkärjestä vastakkaiselle rannalle. Tämä on budjettimatkalaisen vaihtoehto Statue of Libertyn näkemiselle. Lautalla oli meidän lisäksemme muutama sata muukin turisti.


Ensivaikutelma patsaasta oli, että onpa pieni! Siis ihan oikeasti. Onhan se vaikuttava, kun on niin kuuluisa, mutta jotenkin odotin vähän häikäisevämpää näkyä. Siinä se nyt kuitenkin on.


Manhattan oli valitettavasti kovin sumuinen. Kaksi ensimmäistä päivää lämpötila oli noin 30 ja ilma kostea, eli oli todella tukalat oltavat! Iltaisin saatiinkin molempina päivinä kova ukkonen. Päivisin onneksi vältyttiin vesisateelta, eikä pieni tauko auringosta ja palamisenpelosta haitannut.


Laivamatkan jälkeen käytiin katselemassa 9/11 memorial muistoaltaita. Tämä oli oikeastaan vielä vaikuttavampi näky, kuin patsas. Kyllä pisti miettimään, että vaikka terroristien tarkoitus oli tuhota pala Amerikkaa, niin lopulta tämä vain yhdistikin ihmisiä ja lisäsi sitä isänmaallisuutta. Vaikka tapahtuma tietysti olikin ihan kamala.




Lopuksi käveltiin vielä China Towniin, jossa ei oikein ollut muuta nähtävää kuin turistikaupat. Myynnissä oli aasialaista tavaraa, merkkituotteita ja "merkkituotteita". Kierreltiin tuolla aikamme, mutta sitten päätettiin että olisi viisasta lähteä, sillä alkoi tihkuttamaan vettä. Tässä vaiheessa amerikkalaiset kaivoivat sateenvarjonsa esiin kuten kuvasta näkyy.


Iltaruoka kokkailtiin asunnolla ja tämän jälkeen kiivettiin talon katolle katselemaan Manhattanin valoja. Kuvat surkealla kamerallani eivät oikeasti anna läheskään oikeaa kuvaa todellisista näköaloista. Myöhemmin päästiin näkemään öinen Manhattan vieläkin lähempää, kun lähdettiin siirtämään kaverini autoa kaupungin vuoroparkkisääntöjen takia, ja ajettiin vahingossa väärästä risteyksestä, jolloin jouduttiin Williamsburg bridgelle ja Manhattanille. Kaveriani vähän kuumotteli auton ratissa, mutta minä sain ihailla ihan mielettömiä maisemia.


Jatkoa luvassa myöhemmin, sillä kuvien läpikäynnissä kirjoituksia varten on vielä paljon hommaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti