maanantai 20. heinäkuuta 2015

Orcutt


Olen siinä mielessä tosi onnellisessa asemassa, että minulla on ihanan perheen lisäksi myös ystäviä Jenkeissä, joiden luo voin palata. Vaihtarivuoden aikana minulla oli useita hyviä kavereita, joihin ajattelin pitäväni loppuelämän ajan yhteyttä. Karu totuus iski kuitenkin ensimmäisen suomivuoden aikana, jolloin myös iso osa amerikkalaisista kavereistani muutti pois Santa Mariasta opiskelemaan jonnekin muualle. Minulla oli tottakai lisäksi myös vanhat ja uudet suomalaiset kaverit, joiden kanssa pääasiassa elin, joten yhteydenpito joka ikiseen amerikkalaiseen olisi ollut liian työlästä. Koska myös monilla jenkkikavereilla oli uudet kuviot elämässä ja heillä sama yhteydenpito-ajanpuute muihin Santa Marian kavereihin, alkoivat yhteydet amerikkalaisiin vähitellen karsiutumaan. Pidän kuitenkin edelleen yhteyttä muutamiin kavereihin, mikä tuntuu olevan aika harvinaista. Suurin osa tuntemistani paluuvaihtareista on vähitellen lopettanut jo aiemmin. Yhteydenpito ja pysyvät ystävyyssuhteet ovat vaihtariaikojen kavereiden kanssa siis mahdollisia, mutta niiden eteen pitää olla valmis näkemään aika paljon vaivaa.

Santa Marian fancympi puoli

Kesäkuun puolessa välissä siis perheeni lähti San Joseihin veljen baseball leirille, jonne myös minä olin tervetullut, mutta ajattelin, että viikko kavereiden luona Santa Mariassa voisi olla mukavampaa kuin host mummon nurkissa pyöriminen. Muutenkaan ei lasten baseball harjoitusten katseleminen koko viikkoa kovinkaan paljon houkutellut. Olin sopinut yhden kaverin kanssa olevani hänen luonaan koko viikon, mutta muutama päivä ennen matkalle lähtöä sain oikein jenkkimäisen viestin; olen niin supersuper pahoillani, mutta ei meille oikein voikaan tulla... Ei paljoa siinä vaiheessa naurattanut, mutta onneksi sain asiat järjesteltyä ja pääsin ensimmäiseksi viikonlopuksi toisen kaverini luokse, kunnes sitten loppuajaksi pystyinkin tänne ensimmäiseen paikkaan mennä.

Ei paljon Californian kuivuus näillä pihoilla näy.. Nurmikon kasteluhan ei oikein ole tuossa tilanteessa hyväksyttyä

Kolme vuotta on pitkä aika olla näkemättä toista, eikä meidän yhteydenpitokaan ollut ollut mitään kovin ahkeraa. Kuukauden tai parin välein vaihdettiin aina kuulumisia, mutta aika pinnallisesti kuitenkin. Tulikin siis yllätyksenä, miten paljon kaverini olivat muuttuneet! Tässä ensimmäisessä paikassa kaverillani oli uusi poikaystävä, jossa piti roikkua ihan jatkuvasti. Jos johonkin päästiin kaksistaan, niin viestejä piti lähettää jatkuvasti tai vähintäänkin miettiä koko ajan ääneen, mitäköhän se toinen sillä välin tekee. Vähän siinä alkoi jo itseä ahdistamaan..

 
Kaverini asuu Orcuttissa, siis siellä Santa Marian hienommassa päässä, jossa asuu vain rikkaita ihmisiä hulppeissa rakennuksissa. Kaverin pihassa on myös jacuzzi eli pieni poreamme, jossa loikoiltiin iltaisin. Sielläkin oli hetkittäin hieman epämukavat oltavat, kun tosiaan kaverin ja hänen poikaystävänsä kanssa olin siellä kolmantena pyöränä. Mutta olipa tunnelmallista.
 
Perus jenkki bedroom
Aika vähän meillä oli loppujen lopuksi aikaa tehdä mitään omaa, sillä kaverini valmistui vasta high schoolista ja hänelle pidettiin silloin viikonloppuna graduation partyt. Juhlista tulin ottaneeksi vain kaverikuvia ihmisten kanssa, joten niitä en voi täällä alkaa julkaisemaan. Onneksi seuraavana aamuna käytiin pienellä kävelyllä lähiympäristössä, jossa valokuvailin taas creepy touristina ihmisten pihoja.
Oli muuten mukavat juhlat. Ketään muita en tuntenut, mutta amerikkalaisten kanssa juttua riittää aina, koska siinä kulttuurissa hiljaisuus on awkward, eli kaikki keksivät kyllä jotain puhuttavaa. Juhlat kestivät iltapäivästä myöhään iltaan, jonka jälkeen lähdettiin vielä katsomaan uusi Jurassic World kaverin ja poikaystävän kanssa. Kyllä nukutti sinä iltana.



Kaverit takapihalla

On ne amerikkalaiset kekseliäitä. Tästä lappu ikkunaan jos toisen parkkeeraus ärsyttää
Viimeisenä kyläilypäivänä päästiinkin auttamaan toista kaveria pakkaamisessa. Syy siihen, miksi hänen luokseen ei voinut viikonloppuna mennä, oli se, että hän muutti omaan kotiin San Luis Obispoon. Hänen luokseen menemistä odotinkin oikein innolla, koska tiesin, että hänen kanssaan pääsisin varmasti tekemään kaikenlaista ja näkemään paljon sekä vanhoja että uusia paikkoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti